Oppilaiden tekstejä - Vanhempaa kirjastoa - lukukaudelta 2005-06

KUN POPCORNIPOJAT TIPPUIVAT TAIVAALTA JA MUITA KUMMALLISIA HAVAINTOJA

HYVÄ UNI

Tuli paikalle lentävät hampaat. Sitten tuli sen viereen lentävät
silmälasit.
Mikael Merentie 4 v.

ILMAPALLO

Olipa kerran ilmapallo. Se asui pienessä kaupassa. Heti kun joku nosti sen, se lensi. Sitten kotka tuli ja poksautti sen. Hattara näki ilmapallon ja hän päätti mennä lintsille ja viedä hänet jätskitehtaalle. Hattarantekijä näki ilmapallon ja hän heitti ilmapallon jäänteet roskikseen. Ja sitten tuli tyttö, onka nimi oli Eeva-Lotta.
Lisette Lindfors 7 v.

VIHKO MENI TULEEN

Olipa kerran vihko ja se meni metsään. Metsä alkoi palaa ja vihko meni tuleen, mutta pääsikin läpi. Puu alkoi kaatua vihon päälle, mutta vihko hyppäsikin puun päälle. Vihko näki pikkuveljen, joka oli kadonnut vuosia sitten. Vihko juoksi pikkuveljen taakse ja sai pikkuveljen kiinni.
Roman Zabalujev 7 v.

JOULUKUU

Olipa kerran Manu. Hän meni pöydän ääreen. Ja sitten hän otti osan leivästä. Ja söi sen voin kera. Talonväki tuli saunasta ja Manu meni saunaan. Ikkuna oli auki ja sinne oli satanut niin paljon lunta, että se oli täynnä lunta ja Manu sai lunta päällensä. Sitten tuli sadetta ja hän jäätyi. Tuli kevät ja se sulatti Manun.
Touko Hirsjärvi 5 v.

OMA SATUNI TALVIMAASTA

Olipa kerran Peter-poika ja hänen kissansa oli Gero. Ja he menivät ulos ja sitten he löysivät ainaskin lintuja. Ja ketun joka jahtasi kanaa, hän halusi syödä sen kanan. Sitten he löysivät tuota tontun, peikon, linnun norsun ja sitten he menivät kotiin. Äiti oli sulkenut ikkunat ja kun he olivat sisällä niin äiti sanoi: “ Missä olet viipynyt näin kauan?” Ja sitten he söivät keittoa ja menivät nukkumaan.
Erika Majava 4 v.

TALVIMAA KAKKONEN

Olipa kerran lumikuitianinen. Sen pesä oli suuren kuusen alla. Ja sitten tuli yksi pupu ja se huusi: ”Auttakaa, Yks mönkiäinen täällä on”. Sen jälkeen se mönkiäinen tiputti sen tuleen palamaan ja se kuoli se pupu. Menninkäinen kompastui ja sekin putosi tuleen, kaatui siis. Karhu tuli ja se istui tuleen ja sanoi: ” Apua, mun peppu paloi”. Palokunta tuli ja sammutti sen pepun. Sitten tuli sellainen hämähäkki ja siltä tuli pissa housuun. Sitten ihmiset voi tulla ja ottaa ne housut pois ja heittää ne puskaan, ja hämähäkin myös. Sillä oli kuitenkin nälkä ja se halusi ruokaa. Se ei kestänyt sitä vaan lähti etsimään ruokaa. Mutta se ei löytänyt ruokaa ja kuoli nälkään. Sitten kissa tuli, siis Gero. Se löysi sen kuolleen hämähäkin. Se naulas sen hämähäkin jääpuikkoon. ja jäät sulas. Ja Petter-poika sanoi, että sä oot hakannut pelkän kuolleen hämähäkin siihen, ei kukaan viitti syödä sitä. Se Gero söi sen hämähäkin.
Ryhmäsadutus: Mikael Merentie 4 v. Touko Hirsjärvi 5 v. Aatu Laaksonen
5 v. Erika Majava 4 v.

LAPSIKAAPPARI

Lapsikaappari ajeli autolla metsässä. Poliisi otti kiinni vilkut päällä.
Patrik Toivonen 8 v.

AARRE

Aarrekartassa oleva sieni on Tonttula. Sen vieressä on kukkia. Kylän asukkaat saavat kerätä kukkia. Kuljet reittiä ja ylität Ankkalammen sillan. Jatkat matkaa ja näät kiven. Kiven takan on talo. Se on Kivilä. Se on piilossa rosvoilta. Jatka matkaa ja näet bambun. Sen alla on aarre.
Heini Karlsson 9 v.

POLIISIT DINON SISÄLLÄ

Koira oli puistossa kävelyllä. Dinosaurus tuli ja söi koiran. Ihmiset kirkuivat kuin mitkäkin hullut. Sitten tuli palokunta, poliisi ja ambulanssi. Palomiehet hyökkäsivät dinosauruksen kimppuun ja dinosaurus söi palomiehet. Dinosauruksella oli suu auki ja ambulanssi ajoi sisään. Poliisit menivät myös dinosauruksen sisään ja pitivät juhlat. Kun juhlat olivat päättyneet, dinosaurus laittoi suun kiinni eikä poliisit ja ambulanssimiehet päässeet ulos. Ne alkoivat kirkua kuin mitkäkin hullut.
Sanni Kuortti 9 v.

POPCORNIPOJAT TIPPUIVAT TAIVAALTA

Tänään (13.2.2006) kello 15:n aikaan koulun pihalta löydettiin kaksi poikaa, jotka olivat tippuneet Popcorni-meteoriitista. Pojista toinen, Jansku, kertoi meteoriitin kiitäneen 500 km/s pojat mukanaan. Jansku laukaistiin ihmiskanuunalla avaruusaluksesta ja hän laskeutui Popcorniin. Jansku joutui Popcornin sisuksiin, joka oli pehmeää. Jansku ehti olla Popcornin kyydissä kaksi sekuntia - eli tuhat km, kuten toinen pojista, Veisku, tarkensi. Veisku jatkoi, että he joutuivat poistumaan Popcornilta nopeasti popcornihirviöiden vuoksi. Veisku ei ollut tyytyväinen laskeutumispaikkaan, koulun pihaan: “Lentokenttä olisi saanut olla!”
Janne Valajärvi 8 v. Veikko Tiensuu 8 v.

PELI

Lp (lyhytpyrstö) on menossa bb-areenalle.Hän aikoi mennä taksilla. Hän halusi päästä pelaamaan uudella Dragon bleidillä.
LP: Voitan kaikki, hähhhäää. Hei taksi. Lp oli päässyt jätikiekkojen ohi. Hän ilmoittautui jonoon, jossa valittiin kilpailijat. Hän pääsi ryhmä A:han. Ensimmäisenä vastuksena oli rapu Hutilus. Lp yritti väistää. Hutilus kuitenkin osui hänen kiekkoonsa. Lp hyökkäsi ja voitti.
Tuomas Saavalainen 8 v. Jaakko Nokkala 12 v.

JUNAMATKA

Isä: Mihin olet menossa?
Lapsi: Helsinkiin ostoksille.
Isä: Mitä ostat?
Lapsi: Pelkkää jälkiruokaa.
Isä: Et saa syödä liikaa.
Lapsi: Mihin sinä olet menossa?
Isä: Asemalle.
Lapsi: Sinähän olet jo asemalla.
Isä: Minun pitää mennä satamaan asemalle laivaan.
Lapsi: Minä tulen mukaan.
Isä: Et tule, sinä menet tarhaan.
Lapsi: Tulenpas tai vedän parrastasi.
Isä: Hyvä on tule mukaan, mutta et saa ohjata laivaa.
Jaakko Degerman 7 v.

VEIKON UNI

Olipa kerran Veikko. Se pelasi palikoilla ja nyt se koisaa ihan täysillä. Johnny tuli paikalle. Johnny huusi täysillä: “Joopa joo!” Siksi se huusi, kun sillä oli asiaa Veikolle, joka kroisasi ihan täysillä. Veikko kuoli melkein, kun se nukkui niin pitkään. Yhtäkkiä Patrik tuli paikalle. Se huusi: “Miksi Veikko nukkuu?!” Veikko heräsi ja meni pelaa sählyä. Pelatessaan sählyä Veikko näki lentävän Joonaksen ja sitten toi Joonas laskeutui lentokentälle ja sen päälle tuli lentokone. Ihme kyllä että Joonas ei kuollut. “Ei hätää”, sanoi Teräsmies kun pelasti Joonaksen lentokoneen alta. Joonas tuli Taivahasta. Veikko heräs.
Janne Valajärvi 8 v. Olli Tuomola 8 v.

ELÄIMELLISTÄ ELÄMÄNMENOA

YSTÄVÄNPÄIVÄSATU

Eräänä aamuna Hillevi Hylje heräsi lumimajassaan. Se tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi. No leppäkerttu tuli maassa ja se näytti kovin pieneltä. Hän halusi sen ystäväksi, mutta mietti miten saisi sen suuremmaksi. No hän keksi, otti suurennuslasin ja katsoi sillä leppäkerttua. Mutta se ei ollutkaan niin iso kun hän halusi. Mutta hän lähti etsimään uutta ystäväänsä. Sitten hylje löysi lelun. Se oli nukkumassa. Pingviini tuli. Ja tuli lisää pingviinejä. Ja tuli koira. Ensin yöllä tuli Gii-koira. Se tapasi kissan ja ne leikkivät. Se meni koiran kotiin ja se halusi lelun. Sitten se tuli takaisin kissan kanssa leikkimään.
Kertoneet: Ukko-Pekka Isomettä 5 v. Anna Tikhomirova 4 v. Katja Tikhomirova 6 v.

YSTÄVÄNPÄIVÄTARINA

Olipa kerran toi hiiri. Sitten se löysi tuulen ystäväksi. Sitten hiiri ja tuuli tuli ystäviksi. Sitte ne löys kukkia paljon. Ja sitte sen pituinen se.
Aatu Laasonen 5 v.

RETKI TALVIMAAHAN

Se meni maata pitkin sinne Talvimaahan. Se oli hiiri ja se huomasi jääluolan. Se meni sisään. Se oli jäinen kuin mikä ja kylmä. No, se alkoi vähän mennä rikki. No sitten se halkeili kuin mikäkin rutinakassi. No se hiiri ryntäsi äkkiä ulos. Se halkeili niin että hetken päästä se oli sellainen kuin pelkkä jääkasa. Jäljelle jäi enää seinät pystyyn ja lattia. Ja se poika tuli ja ihmetteli miksi se jääluola oli mennyt rikki.
Ukko-Pekka Isomettä 5 v.

ILVES HUIPUTTAA KANAA

Kerran Ilves sanoi kanalle: ”Minä olen sinua parempi.” ”Ei ole totta!”, sanoi Kana. He päättivät tehdä pienen pituushypyn. Ilves teki Kanalle kepposen. Se laittoi muurahaisia Kanan hyppykenkiin. Mutta Kana näki tämän kepposen ja hän laittoi kirppuja Ilveksen kenkiin. Sitten hän laittoi tulitikulla tulta niihin kenkiin. Tapahtui pieni jutska. Ilves laittoi kengät jalkaan. Sen jalat oli niin punaiset, että sen oli pakko hypätä mereen, vaikkei se osannut uida. Kana osasi uida ja pelasti Ilveksen. Ilves ei enää pilkannut Kanaa.
Noora Nurkka 7 v.

TUTTI PRUTTI

Olipa kerran pesukarhu, jonka nimi oli Tutti Prutti. Se asui viidakossa. Tutti Prutti olisi halunnut muuttaa pois, mutta se ei voinut muuttaa pois koska sille tulisi ikävä muita eläimiä.
Joonas Valajärvi 7v.

PÄÄSIÄISMUNAVARAS

Olipa kerran Hanhiemo. Hän oli menossa ruokkimaan poikasiaan, mutta paikalle tuli silloin kettu! Ketun teki niin mieli hyvää munapaistia, että hän otti munakasruokansa pesästä. Ja kun munat kuoriutuivat....Kettua oli narrattu! Sieltä tulikin pannukakkuja, jotka heitettiin suoraan ketun naamaan. Siitä hän sai opetuksen. Ei saa varastella.
Noora Nurkka 7 v.

MUURAHAINEN, KETTU JA JÄNIS

Olipa kerran jänis. Kun jänis oli ulkona, hän matkusti pitkän matkan hiekka-aaltoihin. Siellä pohjalla oli ruohoa, siihen ei saanut astua. Sitten kettu heräsi. Sekin matkusti pitkälle hiekka-aaltoihin ja osui ruohoon. Muurahainen oli niin fiksu, että meni ihmisen kenkään. Se puri ihmisen jalkaan ja lensi rakettina hiekka-aaltoihin. Muurahainen lähti pelastamaan kavereitaan. Hän osui ruohoon ja pökertyi. Sitten tuli revontulet. Hiekat lähti pois ja ruoho muuttui tavalliseksi.
Iida Pulkkinen 7 v.

SYYSJUHLAT

Kauan kauan sitten eli metsässä siiliperhe. Ne järjestivät juhlat. He kutsuivat kaikki. He koristelivat metsän kauniiksi. Siellä tuoksui hyvältä ja siellä oli hyvää ruokaa. Sinne oli kutsuttu Kakkiainen, Peikon perhe ja kastemato sekä monta muuta. Metsä tuoksui mansikalta Ihan kaikki ei ollut valmista. Alkoi tulla pimeää. Sytytettiin kynttilät. Koko perhe odotti vieraita. Kun vieraat tulivat alkoi leikki.
Ninni Laukkanen 9 v.

LOHIKÄÄRMEEN VIHREÄ NAPA

Olipa kerran yksi lohikäärme, joka oli ainoa vaaleanpunainen lohikäärme. Kaikilla muilla oli vihreä napa paitsi sillä oli liila. Lohikäärmeen äiti nukkui tulivuoren onkalossa ja muni laavaan. Pikkuinen muna halkesi ja munasta lensi lohikäärme pois. Pikkuinen luuli lapsilohikäärmettä äidikseen ja se sanoi koko ajan: “Äittä” ja käveli perässä. Ja lapsilohikäärmeen oli pakko huolehtia pikkuisesta, koska se oli kivaa.
Hanna Neppius 7 v.

KANA

Antti Autti meni maailmanmestaruuskilpailuihin ja se pääsee puoleenväliin ja se tippuu - ja pum! Ja sitten sitä sattuu. Se näki lampaan, joka etsi: “Missä Panu on?”
- Mua ei saa etsiä!
- Kyllä sua saa ettiä, Panu, sanoi lammas.
Ja sitten Panu lähti karkuun. Ai kanaa karkuun? Just. Ja sit se soitti mellakkapoliisit. Ja sit kana joutu eläintarhaan. Vai kukko? Eiku kana. Sit tehtiin kanapaistia ja ne vei sen kauppaan ja yks perhe osti sen. Ja sitten ne söi. Se kana alkoi mellakoimaan niitten mahassa. Ja ne kaikki ihmiset yrjös sen, kun se alkoi mellakoimaan.
- Pitäkää kiinni turvatyynyistä!
Panu Lindholm 8 v. Veikko Tiensuu 8 v.

ORPO SUDENPENTU

Olipa kerran yksinäinen sudenpentu, joka oli tosi nälkäinen. Kerran kun hän oli nukkunut yhen päivän, hän oli kasvanut aikuiseksi. Mutta se ei huomannut sitä itte. Hän koetti mennä pyydystää kalkkunan, mutta hän ei onnistunut, koska siellä oli koiria vartioimassa. Eräänä päivänä, kun sudenpentu meni pyydystämään kanan, hän onnistui, koska tiesi jo, missä ne koirat vartioi. Ja hän tunsi koko metsän. Kun hän meni metsäkävelylle, tapasi hän yhden ketun ja niistä tuli ystäviä. Kun ne on tuntenut toisensa ihan hyvin, ne saivat hirveen paljon lapsia ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun.
Irina Filipova 8 v.

TERÄSMIES KANA

Teräsmies kana meni paholaisen rosvon kanssa vastakkain. Ja voitti. Ja sitten Teräskana meni pelastamaan koko maailman. Siellä oli rosvo, joka tuli taistelemaan vastaan. Rosvo auttoi ampumaan teräskanan.
Henry Kanervikko 7 v.

NOIDAN LEMMIKKI

Olen häjjy kissa. Minulla on lempipuu missä minä aina istun. Olen mustavalkoinen. Arvaatko miten minua on käsitelty? Minulla on ollut 20 noitaa. Ne ovat niin tyhmiä. Ensimmäinen noita oli aluksi kiva, mutta sitten häjjy. En tiedä miksi hän heitti minut jokeen?
Aleksiina Salmi 11 v.

ADOPTIOKANA

Olipa kerran pieni poika. Hän oli kova urheilija. Hän harrasti kymmen- ja seitsenurheilua. Oikeastaan hän oli kana. Hänet oli adoptoitu kiinalaisen liikemiehen kanalasta. Kerran hän meni kauppaan. Hän oli oikeastaan töissä kaupassa. Hän muni siellä työkseen kanamunia hyllyille. Kerran kauppaan tuli se kiinalainen kanafarmari, joka oli Suomessa lomalla, koska oli kyllästynyt broilereiden myyntiin. Kiinalainen farmari sanoi kanalle, jonka näki munivan 300 munaa sekunnissa, että mitä sinä täällä munit? Eikö sinun pitäis käydä vessassa, kun noin tulee. Ehkä hän sotki asioita, sillä itse hän kävi vessassa 50 kertaa päivässä.
Akseli Ilvesniemi 10 v.

NÄIN KARHUSTA TULI KANSALLISELÄIN

Olipa kerran karhu. Kerran karhu kuuli ihmisten puhuvan mesikämmenestä. Se mietti mistä ihmiset puhuivat. Koska se ei itse keksinyt mistä ihmiset oikein puhuivat se keksi mennä viisaan pöllön luokse. Pöllö sanoi, että ihmiset puhuivat karhusta. Siitäkös karhu suuttui koska ihmiset sanoi että mesikämmen on tyhmä. Karhu lähti kylään ja siellä hän nousi takajaloilleen ja karjui vihaansa ihmisille. Ihmiset olivat luulleet että karhu ei ymmärrä sanaa mesikämmen ja siksi olivat ihmeissään. He kysyivät karhulta: “Mistä sait tietää mitä mesikämmen tarkoittaa?” Karhu sanoi, että tiesi sen itse koska ei halunnut myöntää että ei tiennyt sitä. Ihmiset luulivat että karhu oli erittäin viisas. Siksi he antoivat sille luvan olla Suomen kansalliseläin.
Anna Norros 9 v.

SIILI

Siilin piikkikuoren alla yksinäinen hellyys. Oi, se piikkikuoren siili siten piili vastaansanomista. Tunteellinen siili aivan yksinään sanoi: ”Olen hellä ja kellä, olen kiltti ja hyvä ja eli alla piikkien.”
Siiri Laiti 12 v.

USKOTTEKO OMITUISIIN OTUKSIIN JA OIKUTTELEVIIN OLIOIHIN?

KUMMALLINEN YSTÄVÄNI

Hän on varas,
vaikka onkin paras.
Hänellä oli letit,
jotka olivat ihan hyvät setit.
Hän on aina kuin possu,
ja jalassaan hänellä on aina tossut.
Tänään hänellä oli kauhea pipo,
joka oli kuin hirvensarvet.
Hän on paksu kuin pulla,
aivan kuin iso homehtunut rulla.
Hänellä on norsun korvat,
etanan silmät ja gorillan nenä.
Hän punastuu aina kuin munkki,
aivan kuin olisi punainen punkki.
Katarina Wahtera 10 v.

MINNE ESIKKO TULI?

Se meni tänne. Se meni jättiläisen mahaan. Se pääsee mustalta
reitiltä pois ja ajaa jättiläistä takaa.
Sitten se sanoo:
- AA AA.
Se (jättiläinen) asuu tämmösessä talossa.
Pyöreä (jättiläisen) maha.
Tässä on ihan pelottava jättiläinen ja se jättiläinen juoksee
Esikkoa karkuun.
Nyt tää jättiläinen on muuttunut Esikoks.
Ronja Lampinen 4 v.

PESSI JA ILLUSIA

Pessi on majassa. Se piirtelee.
Illusia, se on ulkona lumessa. Sille tulee kylmä. Se haluu mennä sisään.
Kasper Marstio 5 v.

PESSI JA ILLUSIA

Tässä on Illusia. Sillä on vaaleanpunaiset siivet. Tää on se peikko. Tuol on sen turkkia. Tossa on sininen taivas ja aurinko paistaa. Nurmikko on jalkojen päällä. Ne on ulkona. Kohta ne menee kotiin.
Elsa Alanko 5 v.

HEPPULIN AJATUS

Heppuli ajatteli, jos hänelläkin olisi samanlaiset jalanjäljet
kuin ihmisillä, se olisi hirveää. Hän juoksi äitinsä luokse ja
kysyi.
- Ei kai minun jalat voi muuttua?
- Ei ne voi. Se olisi satua, vastasi äiti. Ja niin Heppuli
ei enää pelännyt mitään sellaisia ajatuksia.
Miina Sirviö 9 v.

UJON HETKI

Olipa kerran ujo. Ujo päätti lähteä retkelle. Hän pelkäsi pimeää. Nyt oli aamu ja hän päätti lähteä. Ujo halusi mennä seikkailulle kauppaan. Hän meni sisälle ja näki kassatädin ja kassatäti huomasi hänet. Kassatäti luuli ujoa leluksi ja laittoi sen hyllyyn. Ujoa pelotti kauheasti. Sitten joku otti Ujon. Ujo vietiin kassalle ja hänet ostettiin. Ujon osti tyttölapsi. Hänen nimensä oli Hanna. Hanna alkoi leikkiä Ujolla. Hannan äiti huusi syömään ja Hanna jätti Ujon ulos. Ujo karkasi. Hän ei koskaan enää mennyt kauppaan. Muita retkiä hän kyllä tekee, muttei vaarallisia.
Saana Keskinen 9 v.

MYRTSIKKÄ MARAN SYY

Taas Myrtsikkä Mara on hypännyt hampaanvälistäni, ja sen takia rikoin tietokoneruudun. Sitten lähdin kauppaan ja ostin 30 kg karkkia. Söin ne yksin, enkä antanut kenellekään. Se oli Myrtsikkä Maran syytä. Vielä kotona tyhjensin karkkikupin, ja lähdin kaverille. Söin heiltä hänen karkkinsa. Silppusin pieniksi palasiksi hänen lempikirjansa. Kaikki tämä on Myrtsikkä Maran syytä.
Eveliina Sainio 10 v.

NUKUN TUULENVIREEN KAINALOSSA

En ole ihminen. En ole ihminen, eläin tai tavara. En ole mikään. Asun yössä ja nukun pehmeän tuulenvireen kainalossa. Näytän ihmiseltä ja samalla en näytä. Omistan pitkän raajat kuten ihminen, minulla on myös hiukset, sormet ja varpaat. Öisin hypähtelen peltikatoilla ja pysähdyn lepäämään katulampun nokkaan. Kun ihminen näkee minut hän säikähtää. Isäni varasti auringolta kaksi sädettä ja antoi ne minulle lahjaksi. Nyt ne loistavat silmissäni kuun kelmeässä valossa. Ihoni kiiltää kuin olisin uinut kuun pinnalla sijaitsevassa järvessä. Säikähdän itse myös ihmistä, en ole tottunut näkemään niitä. Ja silloin kun näen ihmisen, otteeni lipeää katulampun pinnasta ja liu´un sitä pitkin alas. Kynteni raapivat silloin metallista pintaa ja kipunat sinkoilevat ympärilläni. Pian katoan tähdenlentona takaisin kotiini yön syliin nukkumaan.
Sara Natri 12 v.

NUKUN TUULENVIREEN KAINALOSSA

En ole ihminen. En ole ihminen, eläin tai tavara. En ole mikään. Asun yössä ja nukun pehmeän tuulenvireen kainalossa. Näytän ihmiseltä ja samalla en näytä. Omistan pitkän raajat kuten ihminen, minulla on myös hiukset, sormet ja varpaat. Öisin hypähtelen peltikatoilla ja pysähdyn lepäämään katulampun nokkaan. Kun ihminen näkee minut hän säikähtää. Isäni varasti auringolta kaksi sädettä ja antoi ne minulle lahjaksi. Nyt ne loistavat silmissäni kuun kelmeässä valossa. Ihoni kiiltää kuin olisin uinut kuun pinnalla sijaitsevassa järvessä. Säikähdän itse myös ihmistä, en ole tottunut näkemään niitä. Ja silloin kun näen ihmisen, otteeni lipeää katulampun pinnasta ja liu´un sitä pitkin alas. Kynteni raapivat silloin metallista pintaa ja kipunat sinkoilevat ympärilläni. Pian katoan tähdenlentona takaisin kotiini yön syliin nukkumaan.
Sara Natri 12 v.

KATKELMA MÖRRI PÖLYSEN PÄIVÄKIRJASTA

Rakas päiväkirja. Olen ollut jo kymmenen vuotta tässä paikassa. Paikka on ihana. Tulin tänne koska teki mieli olla jupisemassa ja syömässä pölyä yksin. Aion jäädä tänne tosi kauaksi aikaa. Koko loppuiäkseni. Olen tehnyt täällä joka päivä samat rutiinit. Olen maannut ja jupissut yksikseni. Olen myös tänään tutustunut kissaan ja nalleen. Meillä on todella samanlaiset mielipiteet, siksi olemme kavereita. He ovat rauhallisia. En voisi kuvitellakaan olevani muiden kanssa. Kaikki muut ovat tyhmiä! Tai no ei tyhmiä, mutta hirveitä tylsimyksiä. Haluaisin jupista nallen ja kissan kanssa todellakin koko loppuelämäni. En ikinä mene kaupungille niiden tylsien tekopirteiden ihmisten kanssa. Hei hei Notebook!
Terv: Mörri Pölynen
Aino Kapanen 10 v.

FREDERIK VELHO JA RALLILUUTAKISAILU

Frederik velho tekee työkseen taikoja. Frederikin paras kaveri on hänen oma isänsä. Hän harrastaa noitien ralliluutakisailua ja pitää paljon Loitsuista. Frederik inhoaa sitä, kun loitsut menevät väärin. Jos laittaa väärän määrän aineita syntyy kummituksia. Hän toivoo, että olisi sata henkeä lisää apulaisia, jotta voisi taikoa lisää henkiä taistelemaan vihollisia
vastaan.

Frederik on keskirohkea. Arka silloin, kun on haamuja liikaa, mutta rohkea silloin kun haamuja on alle 50. Silloin hän voi tuhota ne kaikki. Velho rakastaa herkkuvoimaruokaa, muuten velholla on ihmisen ruokavalio.

Fredrikin mieluisin muisto on se, kun hän voitti kymmenellä iskulla 200 haamua. Hänen lempivärinsä on viitan värin mukaan liila. Jos joku tonkisi Frederikin roskista sieltä löytyisi mädäntyneitä kemikaaleja. SE mitä Frederik ei koskaan muuttaisi kotoansa. Hän on piilottanut kirjahyllyjen kirjojen taakse erittäin tärkeitä isänsä kehittämiä erittäin vaarallisia kemikaaleja. Viimeksi Fredrik kuitenkin itki, kun hänen kemikaalinsa hävisivät. Hän haluaisi valita kulkuvälineekseen uuden luudan. Elämänsä viimeisenä päivänä hän lopettaisi taikomisen ja olisi isänsä kanssa.
Viljami Rosvall 7 v.

KINZU-KIUKUTTAJA

Kun olen kiukkuinen on syy Kinzu-kiukuttajan. Se hyppää minuun korvieni kautta. Kun Kinzu on sisälläni en haluaisi mennä edes kouluun, ja koulussa minun ei tee mieli tehdä mitään tehtäviä. Kinzu haastaa minut tekemään kaikkea tyhmää ja ilkeää. Kun olen äyskinyt ja tehnyt tyhmiä asioita alan katua ja siinä samassa Kinzun tilalle tulee Miisu keiju, joka käskee minun käyttäytyä heti paikalla paremmin.
Minna Levänaho 11 v.

VEDENALAISET PULINAT

VESIMAA KOLMONEN

Olipa kerran piikkikala. Se meni tiedemuseoon nimeltä Heureka. Se näki 700 ystäväänsä. Silloin tuli aika kova möläkkä. Ne meni kotiin. Sitten ne rupes leikkimään villiä länttä. Loppu. The End.
Touko Hirsjärvi 5 v.

OMA VESIOLIONI

Sen nimi on Panna. Se on tehnyt itselleen semmosen majan puista ja kivistä veden alle. Sit se tykkää tosta, se tykkää syödä semmosia pieniä kaloja. Sil on semmonen kaveri, kun nimi on Tassu. Sitte niillä on semmonen koira joka tulee aina yhden yön päästä tervehtimään niitä ja sen nimi on Aku. Ne kalat nostaa sieltä vedestä pään sinne reunalle. Se koira tykkää ja sit se voi sinne veteen. Ja joskus se tulee nille yökylään.
Henna Jyrinsalo 5 v.

NÄKKILAULU

Minä olen hirmuinen näkki ja minä otan veteen kurkistajat itselleni. Olen karvainen ja inhottava. Minulla on neljä jalkaa ja karvainen häntä. Olen näkki suuri ja pelottava!
Satu Rajalakso 6 v.

NÄKKI

Minä tahtoisin pelotella kaikkia niin, että minä saisin ruokaa kun minulla ei ole mitään ruokaa.
- Minulla ei ole mitään ruokaa, Illusia. Antaisitko jotain ruokaa?
- No kun en minä voi antaa kun minulla ei ole edes jääkaappia.
- Miksi et voi antaa?
Jonna Lahtinen 6 v.

KULTAINEN SIMPUKKA

Olipa kerran merenneitojen yhteinen maailma. Eräänä päivänä siellä oli hyvin tylsä päivä, joten kuningas Riton aikoi järjestää hieman huviketta. Hän näki eräällä kivellä yhden harmaan simpukankuoren. Niinpä hän muutti valtikallaan simpukankuoren kultaiseksi. Niin hän alkoi pitää kilpailuita merenneitojen maailmassa.
Iiris Alén 7 v.

NEA VEDEN ALTA

Eräänä iltana Nea uskaltautui pinnan yläpuolelle. Hän otti kiikarin esiin ja näki upean viidakon. Sinne hänen on pakko päästä. Hän päätti hankkia pienen pullon, joka oli täynnä vettä. Hän laittoi sen päähänsä. Yö alkoi hämärtyä. Hän päätti nukkua ennen lähtöä. Tuli aamu, Nea heräsi. Hän kävi WC:ssä ja lähti. OHO! Nyt tuli hätä, tuolla on mustekala. Mustekala sanoi: Nam! Minä syön sinut. Mustekala miettii, miksi Nealla on vesipullo päässä. – Huh! Olen turvassa. Saari on jo lähellä. Huh huh! Vihdoin perillä. Mihin leiriydyn? Hiekkalinna! Sinne. Ihana paikka.
Ronja Koskinen 8 v.

KAUNIS LINNA

Eräänä aamuna Niina lähti uintiretkelle, mutta hän näki hienon linnan. ”Pakko päästä tuonne”, hän sanoi ja lähti kovaa vauhtia eteenpäin kohti hienoa linnaa. Kun hän pääsi perille, hän meni katsomaan hienoa linnaa. Oho, tuli ongelma. Miten pääsen sisälle. Nyt keksin! Pitää vain uida sillan päähän ja juosta linnaan. Hän oli innoissaan. Hän meni sisään ja näki pöytiä ja tuoleja. Hän yritti istua tuoleille, mutta hän tippui. Sitten hän näki vartijoita, jotka ottivat hänestä kiinni ja heittivät hänet pihalle. Ei olisi kannattanut mennä tuonne, vaikka se oli kaunis.
Viivi Hynninen 8 v.

ZIZI UI PINNALLE

Eräänä yönä Zizi ui pinnalle. Sitten hän kipitteli pellolle. Hän kiipesi kivelle. Se oli hyvin vaikeaa, koska hänellä ei ollut käsiä. Yhtäkkiä hänelle tuli nälkä. Hän kipitteli kauppaan. Hän ihmetteli, miksi kaikki pökertyivät hänen ympärillään. Yhtäkkiä hän kauhistui: kaupassa myytiin kalaa. Hyi hirvitys, kauppa on kirottu! Hys! Yritän paeta. Hän kipitteli takaisin mereen.
Essi Kokko 9 v.

SASHA TÄHYSTYSHULLU

Eräänä päivänä Sasha matkusti kotiin, sillä hän oli ollut ulkomailla. ”Kunpa tämä juna pian pysähtyisi.” Hän sanoi näin, koska oli junassa. Vihdoin hän saapui perille. Hän näki täydellisen tähystyspaikan. Hän oli nimittäin tähystyshullu. No niin, nyt kaukoputki paikalleen. Hän näki kuinka tähdet hehkuivat. Sitten hän lähti onnellisen mielen kotiin.
Jannika Leino 9 v.

KYLPYLÄ

Eräänä yönä Tulityttö ui pinnalle. Hän nosti kaukoputken kohti kaukaisuutta. Kaukoputken läpi näkyi maan kaunein paikka. Se oli nimeltään kylpylä. Hän meni heti uimaan ja sitten kalojen ravintolaan. Hän varasi hotellihuoneen. Seuraavan päivänä hän meni uimaan ja ostoksille.
Annika Latva 9 v.

VEDEN ALLE

Oksa oli tippunut puusta ja se lainehti jonnekin. Sitten tuli talvi ja jää. Kasvi lainehti jonnekin ja sitten tuli kesä. Minä ja Rita menimme veneellä ja Rita roikotti avainta. Se tippui ja pesukala nappasi sen. Minä roikotin kissaa ja sitten se tippui meritähden päälle. Ne menivät ajamaan autoa. Rita roikotti Eveä ja molemmat tippuivat veteen ja vene kippasi. Sitten löysimme avaimen ja kissan ja korallin. Ja siihen se loppui! Paitsi, että koira oli vain veneessä.
Eve Palosaari 8 v. ja Rita Pehkonen 8 v.

KIIKARISSA LIITUSAURUS – RAPORTTEJA UUSISTA DINOSAURUSLAJEISTA

DINOSAURUSHAASTATTELU

Erästä dinosaurusta haastateltaessa uudesta lajista selvisi seuraavaa. Tämän uuden dinosauruslajin nimi on Trokosaurus. Se syö muita dinosauruksia mielellään ja tykkää valtavasti tapella silloin tällöin. Ikää Trokosauruksella on tuhat vuotta, ja kun se liikkuu eteen päin, niin puut vain kaatuvat. Trokosaurus sanoo asuvansa luolassa ja saalistavansa T-rexejä. Pituutta herralla on 100 metriä ja painoa 1336 kiloa. Se kuuluu lihansyöjäheimoon. Löytöpaikaksi merkittiin dinosaurusmaa. Trokosaurus sanoo itse olevansa tosi tosi harvinainen, ja ovela, sillä jos vihollinen hyökkää se heittää kiven ilmaan,
jota vihollinen jää tuijottamaan, ja sillä välin Trokosaurus hyökkää itse takasin. Todella vaarallisen Trokosauruksen pahin vihollinen on Tyranosaurus Rex. Trokosaurus kertoo viimeiseksi, että sen voi havaita viidakossa hyvänä tuntomerkkinä hampaat.
Miska Lakanen 7 v.

LIITUSAURUS ESIINTYY KOULUSSA

Huhu kertoo, että on löydetty uusi dinosauruslaji: Liitusaurus.
Liitusaurus syö kaikkea ja tykkää mistä vaan, mutta eritoten mäkihypystä. Se on 2000000000000000000000 vuotta vanha. Se ei ole ikinä liikkunut minnekään. Se asuu kaapissa. Jos se saalistaa, se saalistaa mäkihyppääjiä. Pituutta sillä on puoli senttimetriä ja painoa 180 kg. Se kuuluu liituheimoon ja se havaittiin ensimmäisen kerran rehtorin kansliassa, ja sen jälkeen monessa muussakin paikassa. Liitusaurus on tosi yleinen laji ja täysin vaaraton. Sillä ei ole vihollisia. Sitä esiintyy kouluissa ja sen voi tunnistaa sen erityispiirteestä, pienuudesta.
Roni Järvinen 10 v.

OMAN SEIKKAILUNSA SANKAREITA JA KOVANAAMOJA

HÖLMÖLÄISEN AVARUUSSEIKKAILU

Olipa kerran hölmöläinen, joka tahtoi päästä avaruuteen. Että hän pääsi avaruuteen hänellä oli sata satasseteliä. Sillä hölmöläinen osti avaruusaluksen. Hänelle jäi vaan 30 euroa, mutta hän painoi nappulaa ja raketti lähti avaruuteen. Raketista roikkui naru. Hölmöläinen ehti hypätä naruun, ja sitten hän kiipesi narua pitkin ylös kannelle.
Max Grönlund 7 v.

KESÄ KAUHEAA

Oliver näki tähden ja liilan pyörteen. Tähti tippui suoraan Oliverin käteen, ja pyörre syöksyi ja imaisi Oliverin ja tähden. Pyörre katosi äkkiä. Se imaisi jopa kuun, tähdet ja kaikki tähdet. Elina näki kaiken. Hän koitti saada sitä kiinni, mutta se oli nopeampi. Elina näki tämän yöllä klo.02.24. Elina sai palan siitä.
Monica Grönlund 8 v.

HÖLMÖKÖMPPÄ AVARUUDESSA

Olipa kerran Hölmökömppä. Hän rakensi raketin nimeltä Önkkörökötti. Kerran hän kokeili sitä, koska hän luuli että teki sen maa-autoksi, mutta hän tekikin sen avaruusraketiksi, ja Önkkörökötti lähti avaruuteen. Hän laskeutui planeetalle ja kohtasi prinsessan. Prinsessa sanoi: “Tervetuloa paratiisiin.” Hölmökömppä sanoi: “Öööööö Minä en tiedä mikä paratiisi on.” “Oletko sinä hölmö?” kysyi prinsessa. “Öööö oikeastaan joo”, sanoi Hölmökömppä. “Oh no!” sanoi Prinsessan pikkuötökkä. “Mikä sinun nimesi on?” kysyi Hölmökömppä. “Nimeni
on Lalalaa”, sanoi prinsessa. “Jää tänne meidän kanssa”, jatkoi prinsessa. “Täällä on paljon teidän ruokaa”, sanoi Lalalaa. “Okei!” sanoi Hölmökömppä.
Pinja Jokiranta 8 v.

JATKOTARINASTA HOPEISEN KUUN KANSA
1. LUKU: OUTO LAPSI

Celetranan vuoristossa on laakso nimeltä Durutan. Laaksossa oli pieni kylä Murethan. Kylä on hyvin vanha ja helposti puolustettava. Tähän kylään syntyi erikoinen lapsi. Lapsi oli sini-ihoinen. Äiti oli hyvin ylpeä lapsesta ja antoi tälle nimen Bodaks Shan, joka tarkoittaa suurta johtajaa. Vuodet vierivät ja lapsen ympärillä oli tapahtunut paljon asioita. Milloin hän löysi miekan, milloin hän oli kylän sankari. Hän oli ketterä, vahva ja kekseliäs. Sitten kylään hyökättiin. Bodaks Shan juoksi ulos, mutta lähellä ollut kenraali otti hänen paidasta kiinni. Myös hänen kaverinsa Tantine napattiin. Heidät vietiin Dora Beratan linnaan. Heitä alettiin kouluttamaan tornin vartijoiksi.
Jaakko Nokkala 12 v.

HÖLMÖLÄINEN WOTERACITISSÄ

Olipa kerran hölmöläinen. Hän sai ajatuksen. Hän ajatteli avaruutta. Hän alkoi rakentaa avaruusalusta roskapöntöistä ja lampusta ja ikkunasta ja autonpakoputkesta ja tulesta. Sitten hän lähti avaruuteen, mutta kun hänen aluksensa meni rikki, hän tippui woteracitiin. Hölmöläinen näki olion, joka näytti linnulta. Niinpä hölmöläinen teki kodin ja jäi sinne asumaan.
Christa Nordström 9 v.

THE ARK

Supergalaksi Novanexen sairaalassa kuului parkaisu ja Wandewaar syntyi maailmaan suojelemaan ihmisiä pahuudelta. Viiden vuoden kuluttua Novanexen ja Marikaxon sodan aikana Wandewaarin 10-vuotias veli poltettiin elävältä galaksien pahimman Necrosinin Wandemonin huviksi. Wandewaar jäi äitinsä kanssa asumaan sodan pakoplaneetalle Plumonixille. Wandewaarin isä oli kuollut sodassa. Kun Wandewaar varttui, hän meni kouluttautumaan supersankariksi. Hän pääsi koulutuksen läpi ja ryhtyi supersankariksi. Eräänä päivänä Wandewaar oli aamukahvilla, kun uutisissa kerrottiin Wandemonin hyökäneen Mindokarin planeetalle. Wandewaar lähti sotimaan Wandemonin kloonijoukkoja
vastaan. Sodassa Wandewaar oli haavoittunut ja raahannut kroppansa tukikohtaan turvaan. Kahden kuukauden päästä kaikki muut Wandewaarin sotilastoverit olivat kuolleet. Hän taisteli yksin kloonijoukkoja vastaan ja tappoi kloonijoukot, sekä Wandemonin kostoksi veljensä tappamisesta. Wandewaar nousi supersankariliiton pääkenraaliksi, ja sai arvostusta elämänsä loppuun asti.
Veikka Niemi 11 v.

HÖLMÖLÄINEN KYLLÄSTYI PJÖÖM PJÖÖM -KIELEEN

Hölmöläinen purki oman talonsa ja teki talon osista raketin. Sitten hölmöläinen köytti kaloja, jotka puhalsivat ja laittoi ne vanhan moottorinsa sisään, jolloin siitä tuli ilmamoottori. Moottori käynnistyi ja raketti lähti kuudennella yrittämällä. Raketti laskeutui Naguula galaksille. Hölmöläinen tapasi Evookin. He ryhtyivät ensitöikseen ystäviksi. Evookki kutsui Älytömäksi nimetyn hölmöläisen kotiinsa puuhun, jossa hän tapasi muita Evookkeja. Puissa asui myös nallekarhuja. Vaikeus oli siinä, ettei kukaan ymmärtänyt samaa kieltä.
Kaikki Evookit sanoivat “pjööm pjööm”. Hölmöläinen kyllästyi pjööm pjööm kieleen ja lähti pois. Hän käveli kuitenkin vahingossa ansaan kahden törmäävän puun väliin. Kukaan ei huomannut sitä. Älytön oli kiikissä ansassa viisi tuntia, kunnes putosi alas. Älytön käveli takaisin pjööm pjööm paikkaan puuhun ja sanoi: “Miten teillä on täällä niin valtavia ansoja?” Evookit sanoivat kolme kertaa “pjööm pjööm pjööm”, johon hölmöläinen tuhahti ja lähti pois. Hän meni vahingossa droidien luokse. Hän joutui hyppäämään ampuvien droidien luotien ohi, mutta osui hypellessään vahingossa laaseriin. Auts! Pjööm pjööm Evookit tulivat apuun ja pelastivat hölmöläisen. Evookit veivät hölmöläisen takasin avaruusalukseen. Hölmöläinen matkusti toiselle puolelle Nagula galaksia, jossa oli vain jäätä. Hölmöläinen purki raketin ja teki siitä taas talon ja meni sen sisälle lämmittelemään.
Roope Hämäläinen 6 v.

HÖLMÖLÄINEN EVOOKKIEN TURISTIKIERROKSELLA

Hölmöläinen halusi avaruuteen. Sitten hän osti avaruusaluksen ja tulkkaavan robotin, jonka nimi on cp30 Robotti osasi 600 000 kieltä. Sitten hän lähti avaruuteen. Hölmöläinen laskeutui Gunganien Galaksin metsäplaneetalle. Hän lähti katselemaan paikkoja ja tutkimaan mitä kaikkea planeetalla on. Hän tapasi Evookin, ja he ihmettelivät toisiaan. Sitten heistä tuli ystäviä. He menivät Evookin kotiin cp30 kanssa. Sitten he menivät ruokatauolle ja lähtivät sen jälkeen turistikierrokselle, jonka cp30 tulkitsi. Ensin he näkivät vesiputouksen ja joen. Sitten he tapasivat joitakuita tuntemattomia, ja sitten ne jotkut lähtivät pois jonnekin. Evokki ihmetteli ja sanoi: Pjöön! Hetken päästä kuului meteliä ja metsästä tuli esiin robotteja ja niitä joitakuita. He hyökkäsivät turistimatkailijoiden kimppuun. Evookki, hölmöläinen ja cp30 lähtivät pois, mutta hyökkääjät lähtivät seuraamaan Heimopesään päästyään he tekivät hälytyksen: Jöömp jöömp jöömp! Jöömp
jöömp jöömp! Sitten tuli taistelu, mutta Evookit voittivat. Hölmöläinen meni takaisin alukseen. Otti taas ruokaa, kiitti turistukierroksesta ja kaikki menivät nukkumaan. Sitten hölmöläinen tutustui heimolaisiin ja heidän kotiinsa, ja sai laskeutumisluvan kaikille heidän galaksiensa planeetoille. He söivät. Hölmöläinen ja robotti menivät alukselle. Robotti sai uudet patterit. He hyvästelivät Evookit. Sitten he lähtivät turistikierrokselle katselemaan planeettoja avaruudesta. Evookit lähettivät radiolla viestin, (radio oli hölmöläisen lahja Evookeille) että olisi ollut toinenkin reitti katsella planeettoja sisäpuolelta. Nimittäin Ulottuvuuksien porttien kautta. Hölmöläinen kiitti tiedosta ja meni kotiin.
Aleksanteri Hämäläinen 8 v.

AIKA POIKA

Jos joskus huomaat, että meinaat myöhästyä junasta tai bussista, voit olla huoleti, sillä nykyään kaupunkia suojelee ihmisten sankari: Aika Poika! Aika Pojan supervoimiin kuuluu
muun muassa ihmeellinen Ajan Pysäytys, ajan kelaus eteen tai taaksepäin ja ajan nopeutus ja hidastus. Mitä tekisitkään kun huomaat ruokakaupan menneen kiinni jouluaattona ja sinulla ei ole kinkkua! Ei hätää, sillä AikaPoika on lähellä. Ihmeellisten ajankelausvoimiensa ansiosta siirryttäisiin vain puoli tuntia ajassa taaksepäin ja kaupan ovet aukeaisivat kuin öljyllä voidellut! Apua! Huomaat töihin menevän junasi ovien sulkeutuvan vain muutaman sekunnin kuluttua. Taitaisi tulla taas pomon saarna, mutta ei enää, kiitos Aika Pojan noin 0,48 sekunnin ajan hidastuksen ansiosta sinustakin kehkeytyy Oiva Sadan metrin pikajuoksija! Missä vain, milloin vain huomaat tarvitsevasi lisää aikaa: Aika Poika on siellä!
Miikka Sohlman 15 v.

KUMMITUS VAPAANA – KAAMEITA KAUHUKERTOMUKSIA

KUMMITUS

Olipa kerran kummitus. Se meni Jumboon soittamaan kitaraa. Sitten kun se meni kummituslinnaan, siellä se opetteli aakkoset.
Saara Hänninen 6 v.

TIMANTTIVARKAAN SELITYS

Aikakone rysähti katolle. Tuppe-haamu kuuli kolinaa ja kiipesi katsomaan mikä rysähti, ja näki aikakoneen. Tuppehaamu haki kaikki talon haamut katsomaan merkillistä aikakonetta. Haamuja pelotti niin paljon, että he päättivät hyökätä aikakoneen kimppuun. Samalla koneesta pomppasi pupu.
Tuppe kysyi pupulta: “Oletko sinä se timanttivaras, joka varasti arvokkaimman timanttimme kauan sitten? Tulitko varastamaan jotain muuta nyt?”
Pupu vastasi: “En ole timanttivaras.”
Tuppe sanoi siihen: “Okei, sitten ollaan ystäviä. Voitko auttaa meitä haamutalon asukkaita timanttirosvon etsimisessä? Meidän pitää selvittää timantin arvoitus.”
He lähtivät kaikki Pupua myöten Hirviöpuistoon. Hirviöpuistossa hirviöt saivat juoksennella vapaana sinne tänne. Siellä olikin aivan kamalasti hirviöitä juoksentelemassa ympäriinsä. Aina vilahti jotakin, mikä säikäytti. Yhtäkkiä vilahti jotain hienoa ja loistavaa.
Pupu kysyi: “Saattoiko tuossa vilahtaa se timantti?”
Tuppe vastasi: “En tiedä, se meni niin nopeasti.”
He käskivät kaikkia pysähtymään: “STOOOOOOOOP! “ Ja kaikki pysähtyivät.
Sitten he tutkivat kaikkien taskut, ja löysivät erään tyttöhirviö-Hannan taskusta etsimänsä timantin. Hanna oli kauhean pahoillaan, nyyhkytti ja sanoi tarvitsevansa timanttia ompelutöihinsä, sillä hän valmisti kaikille pienille tyttöhaamuille esiliinoja. Timantin siruilla Hanna halusi koristella esiliinat oikein näteiksi. Hanna oli niin pahoillaan, että kaikki haamut antoivat hänelle anteeksi. Arvokas timantti palasi haamuomistajilleen, mutta Hanna-hirviö sai haamujen kaikki vanhat käytetyt timantit esiliinojensa koristeluun. Sen pituinen se.
Miisa Törmänen 7 v.

LASERASE JA VALEASU

Kun robotti E-102:sen aikakone rysähti Hirviötalon päälle, kuuli Hirviötalon hirviö sen. Eikä aikaakaan, kun Hirviötalon hirviö heitti E-102:sen talonsa tyrmään. Robotti E-102 sanoi: Onneksi minulla on laserase, ja poltti reiän seinään. Mutta hirviö kuuli tämän ja tuli katsomaan mitä kellarissa tapahtui.
”Kuka hullu tänne kellariin nyt tulee? ”, sanoi Robotti 102, ja heitti hovimestarin valeasun päällensä. Kun hirviö saapui kellariin Robotti 102 sanoi: “Päivää minä olen sinun hovimestarisi.” Mutta hirviö vastasikin siihen että: “Minulla ei ole semmoista.” ”Iiiiik. Nyt tuli tupenrapinat. Nyt on mentävä. Et saa minua kiinni!!”, huusi Robotti 102. Hirviötalon hirviö huusi kuitenkin: “Oletko sinäkin paha?” Kun Robotti 102 vastasi “olen”, he päättivät, että sittenhän he voivat olla kavereita.
Jetro Lahtinen 7 v.

FRANKENSTEIN

Frankenstein viivyttää Don Octaviota kilpalaulamalla Kalakopylvään alla. Carmelita yrittää ampua Ziziä alas, koska hän on poliisi. Zizi pääsee Carmelitan harmiksi vapaaksi ja molemmat pakenevat.
Viviana Irving 8 v.

NOIDAN AIKAMATKAT

Eräänä päivänä noita oli lähdössä museoon, korjaan esihistorialliseen museoon. Melkein heti, kun hän oli astunut museoon, hän löysi kiinnostavan asian. Egyptin ikivanhan kuningas
faaraon. Silloin noita päätti lähteä aikojen taakse, kuningas Faaraon aikaan. Noita näki kuninkaan. Hän katsoi, miten kuningas Faarao komensi työntekijöitä. Silloin noita pelästyi melkein kuollakseen ja päätti lähteä kotiin. Hän ei päässyt. Noita oli menettänyt voimansa vai oliko? Ei ollut. Taika alkoi yhtäkkiä muuttaa noidan ulkonäköä. Hän muuttui kauniiksi arabian Prinsessaksi. Oi ei, mitä minulle tapahtui? Noita kokeili taikaa uudestaan. Hän joutui Arabian aavikolle. Vielä kerran hän yritti ja silloin hän pääsi kotiin.
Laura Malin 10 v.

KUMMALLINEN KOLUKEITTO (RESEPTI)

Maailman limaisin rupikonna,
ihmisen maksaa,
maailman limaisin ja lihavin mato,
ihmisen silmiä,
jättiläisen aivot,
lentsikka,
tulikuumaa öljyä.
Aleksi Harjunpää 7 v.

HIRVIÖN JUHLAMENU

Oksennusta
Silmäkeittoa
Ihmisen päitä
Kuolaa
Kiviä
Roskiksia
Roskiksen jätteitä
Keitettyjä kenkiä
Hämähäkkejä
Hiski Hovivuori 9 v.

HENKILÖLLISYYSPAPERIT

Manne Ahonen oli joutunut aikakoneellansa Janne Ahosen talon katolle, joka jostakin syystä asui Kalman kauhumaassa. Janne Ahonen suuttui ja takavarikoi Mannen sukset ja tavarat, koska Janne luuli häntä roistoksi. Manne oli kiikissä, kunnes hän sai neuvoteltua Jannen kanssa sopivan ajan, jossa Manne ehti hakea henkilötodistuksensa kotoa aikakoneellaan. Lopulta kun Manne palasi ja näytti henkilöllisyystodistuksensa Jannelle, uskoi Janne Mannen selityksen ja Manne pääsi takasin aikakoneeseen jatkamaan matkaansa. Sukset ja tavarat hän sai mahdollisesti myös takasin.
Roni Järvinen 10 v.

PELON KASVU

Olin huoneessani nukkumassa päiväunia. Yhtäkkiä huoneeni pimeni. Sitten huoneeseeni tuli lauma kummituksia ja kyykäärmeitä miljoonia, miljoonia, miljoonia. Sitten tuli vielä yksi limainen hirviö.
Hän sanoi käärmeille ja kummituksille: Hyökätään!!!!
Lähdin karkuun, mutta eteeni ilmestyi lauma limaisia hirviöitä. Ne vangitsivat minut, eivätkä antaneet minulle ruokaa. Kuolin vankeudessani lopulta huoneessani, joka oli muuttunut hirviöhuoneeksi.
Ronja Mathlin 7 v.

AAVETALO

Minä menen aavetaloon. Se on iso ja aavemainen. Menen sisään, menen yläkertaan ja portaat narskuvat. Yläkerrassa on pimeä ja kylmä. Otan viltin. Se on iso. Menen yhteen
huoneeseen. Kaikki huonekalut on peitetty lakanalla ja huonekalut näyttävät ihan aaveilta. Sitten ne muuttuvat aaveiksi ja jotkut zombeiksi, sitten juoksen toiseen huoneeseen. Sekin on iso, siellä on ikkuna auki ja sitten sieltä tulee zombeja ja haamuja. Ne piirittävät minut. Silloin minä muutun haamuksi ja zombiksi. Silloin kaverini tulee hakemaan minua, mutta äitini sanoo, että minä en ole kotona. Kaverini Anni kauhistuu. Hän on mennyt AAVEtaloon apuaa hän meni taloon ja huusi Annaa. Anna vastasi aah ooh MINÄ OLEN ZOMBIE.
Henriikka Jaatinen 10 v.

PELON KASVU

Olin omassa huoneessa. En saanut unta kuulin sihinää. Sytytin taskulampun ja hiivin ulos. Siellä minä näin jättimäisen käärmeen. Aloin kirkua. Lähdin juokseman. Menin kaverini luo ja koputin oveen. Hän oli sanomassa jotain, mutta minä keskeytin. Sitten hirviö tuli ja aloin juosta. Vedin kaveriani mukana. Juoksimme kunnes näimme toisen käärmeen. Aloimme molemmat kirkua. Sitten käärmeestä tuli mies.
Mies sanoi: “Miksi ihmeessä te kiljutte?”
“Etkö olekaan käärme?”
“En”, mies sanoi. “Nythän on naamiaiset.”
“Sinä herätit minut ihan turhaan! Minä menen takaisin pehkuihin.”
Marika Hasanen 10 v.

KAUNIIKSI ROUVAKSI MUUTTUMIS –LOITSU

Pata-ainekset:
muurahaisia
kärpäsiä
kukkia
vettä
mutaa
hajuvettä

Ohjeet:
1) Kaada vettä päällesi ja kukkia laita ympärillesi. Hajuveden pistät laukkuusi.
2) Paista muurahaisia ja kärpäsiä ja mutaa ja hio itseesi murkut, kärpäset ja muta.
Viivi Herttuainen 8 v.

MUUTTUMINEN OMENAPUUKSI

Ainekset:
puolikas omena
7 hämähäkin jalkaa
15 30 v. kissan karvaa
sammakon limaa

Ohje:
Laita omena pataan, lisää sammakon lima, pane hämähäkin jalat yksitellen pataan. Lisää kissan karvat 7 tunnin välein.

Loitsu:
Kyöpelin pim, sammakkoni mun, omenasi sun, hämähäkki on yhteinen, kissa limainen on. (Voit jäädä omenapuuksi).
Nea Tuomela, 8 v.

KUKKAPUSKAKSIMUUTTUMISLOITSU

Kun joku menee kukkapuskan lähelle, esimerkiksi haistaa kukkaa, kukkapuska syöpä syö ihmisen.

Kukkapuskaksimuuttumisloitsun ainekset ovat:
lakastuneita ruusuja
sukkia
korppikotkan kynsi
sammakon silmiä.

Loitsu:
Noita-akka kukkapuska loitsun tämän teen.
Huutoa ja kiljumista, valmis tämä on!
Theresa Natri, 8 v.

OLETTEKO KUULLEET ITSEPÄISESTÄ PÄIVÄSTÄ JA PUHUVASTA IMURISTA?

PÖLY HUKKA LURRALA JA MINÄ

Pöly Hukka Lurrala haluaa, että minä suutun äidille. Niin, juuri kun olen siivonnut, se pakottaa minut laittamaan tavarat väärille paikoille.
Kirsi Jauhiainen 9v.

MINUN PÄIVÄNI

Mistään ei tarvitse maksaa. Saan sata kännykkää. Saan mitä haluan. Saan aseita. Saan tankin. Saan valvoa 24.00. Viikkoraha on 10000,25. Saan mönkijän. Saan määrätä. Saan olla näkymätön.
Roni Laurila 8 v.

MINÄPÄIVÄ

Saan sotkea paikkoja ja tapella. Päivä jolloin ei käydä koulua. Saan käydä eläintarhassa.
Miska Lakanen 7 v.

ITSEPÄINEN PÄIVÄ

Saa tehdä mitä lystää, ilman lupaa. On rahaa loputtomasti. On rahaa loputtomasti. Saa mitä tilaa. Ei koulua viikkoon. Kuusi palvelijaa. Retki Lintsille. Saa kaikki pelikonsolit kautta maailman. Jos tulee kouluun vahingossakin saa 10 000 euroa sekuntipalkkaa. Viikon unelmaloma. Unelmahuvila omaksi. Auto omaksi.
Roni Järvinen 10 v.

HULLUNKURINEN PÄIVÄ

Haluaisin olla koko päivän Linnanmäellä. Koko ajan on talvi. Saisin pitsaa ja tikkareita. Saan nukkua niin pitkään kuin haluan. Saisin valvoa niin pitkään kun haluan. Talot olisivat suklaata.
Ira Laurila 8 v.

KIRJAN KOTI

Minä olen kirja. Pidän eläimistä ja karkista. Olen tyttökirja. Minulla on koti ja se on kirjasto. Eilen minut lainattiin ja vietiin jonnekin kummalliseen paikkaan. Joku tyttö rupesi selaamaan sivujani ja sanoi äidilleen: Tämä kirja on hyvä kirja! Tyttö palautti minut kirjastoon viikon päästä, siitä kun hän lainasi minut. Sitten joku ihminen vei minut omalle paikalle hyllyyn. Kaikki ystäväni näkivät, kun minut palautettiin. Olin onnellinen, kun pääsin kotiin.
Ella Hyttinen 10 v.

OLIPA KERRAN LEHTI, JOKA PITI PUNAISELLA MAALATA

Minä olen lehti. Minun nimi on Elina. Minun mielestäni minä olen kaunis. Minun mielestäni olen kaikessa hyvä. Ainakin kauneuskisoissa ja maalaamisessa. Lempivärini on vihreä, mutta punaisella on helpompi maalata. Siitä vaan sujaisee. Minä menen huomenna maalauskisoihin. Nyt on jo myöhä. Pitäisikö mennä nukkumaan? Nyt on aamu. Minun pitää mennä maalauskisoihin. Otan punaista maalia mukaan. Minun pitää koklata punaista maalia. Onkohan se hyvää? Ja taas tuosta sipaistaan. Vahingossa Elina maalasi itsensä.
Noora Keskinen 9 v.

ILMAN KOULUA PÄIVÄ

Saan nukkua niin pitkään, kuin haluan. Tänä päivänä on ikuinen kesä. Aamiaisella tarjolla on tulista ruokaa ja karkkia. Äiti antaa minulle aina ”ilman koulua päivänä” 10 kertaa
päivässä 10 euroa viikkorahaa. Ei ole koulua. Äiti vie kaksi kertaa päivässä hampurilaiselle. Tänä päivänä minun kamerakännykkäni saadaan haettua korjaamolta. Myös minun säästönalleni viedään pankkiin ja saan valvoa kahteen asti. Tänä päivänä mennään uimaan.
Miisa Törmänen 7v.

KÄNNYKKÄ

Ihmettelen kyllä miksi minun pitää soida melkein joka päivä. Minut pistetään korvalle ja minulla pelataan. Enkä varsinkaan pidä siitä, että minut yhdistetään Wappiin.
Tuomas Moilanen 12 v.

KELLO

Ajatukset. Aina joudun tikittää.
En saa ikinä pysähtyä.
Kaikki tuijottaa minua.
Minua ei varmaan ole ikinä puhdistettu.
Pölyisenä tässä vain tikitän.
Voi minua parkaa.
Eveliina Sainio 10 v.

TONTTUPÄIVÄ

Minun päivässäni pitää olla käveleviä perunoita. Minun päivässäni ei ole aikaa. Minun päivässäni pitää olla joka päivä kinkkupizzaa ja jälkiruuaksi pipareita. Ja kaikkien pitää kumartaa tai taputtaa ja huutaa: ” Siiri is the best!” Ei saa olla koulua. Kaikki seuraa minua. Kaikki kulkee pipot jaloissa. Ei ole tylsiä paikkoja. Raha kasvaa puussa. Kaikki hyppii yhdellä jalalla.
Siiri Loikkanen 9 v.

IHMEMAITA JA RINNAKKAISTODELLISUUKSIA

IHMEMAA

Istuin sohvalla. Mietin, miten voisin tehdä oman lehden. Suunnittelin sarjakuvaa jostakin tulevaisuuden maasta. Yhtäkkiä sohva alkoi imeä minua sisäänsä. Yritin vetää itseäni pois. Rimpuilin ja pyristelin, mutta sohva oli vahvempi. Kuului ritinää ja rätinää. Putosin kauan kuilua pitkin. Tömähdin johonkin limaiseen lätäkköön. Olin pökerryksissä 10 sekuntia. Katsoin ympärilleni. Kaikkialla oli tyhjää ja pimeää. Jostakin kauempaa kuului mörinää. Ymmärsin, että olin tullut toiseen aikakauteen. Pyörryin uudestaan. Selkääni koputti joku. Käännyin. Minua pelotti. Herätyskello soi. Äiti ravisti minua olkapäästä: -Herätys, kouluun lähtö! Kerroin unestani myös äidille. Äitikin kummastui. Äidin ääni kuulosti möreältä. Minä puin reippaasti vaatteet ja petasin sänkyni. Meillä olisi tänään koulussa tylsä päivä. Oli avoimet ovet, eikä oikein mitään kummoisempaa ohjelmaa. Kouluun piti vain mennä. Koulupäivän jälkeen kävin sohvalle lepäämään. Kun ummistin silmäni, se sama uni jatkui, jatkui ja jatkui…
Elviira Salmi 9 v.

TOIVEHUONE

Au! Missä olen? MITÄ? Olen piirustuksessani! Suklaalevy, kannatan. Tähtikartta, sama se. Kaukoputki, siistii. Tämä on ihanan rauhallinen paikka. En pelästy lainkaan. Perhettä on vähän ikävä... Mutta nyt suklaalevyn kimppuun. En syö heti kaikkea. Nam. Nyt minulla on jano. Voi ei! Olisipa mehua! Sekamehua. Siinä samassa eteeni ilmestyi mehupullo. En miettinyt asiaa sen kummemmin, vaan join. No nyt minun kelpaa! Mutta täällähän on ahdasta. Olisipa tämä huone isompi. Heti huone tuli 40 neliötä suuremmaksi. Mahtavaa! Olisipa koira, kissa, pöllö, papukaija, hevonen... Eteeni sateli eläimiä, jotka loppujen lopuksi hädin tuskin mahtuivat huoneeseen.

Siis enemmän tilaa...kiitos! Tällaista on jatkunut jo neljä päivää. Aika yksitoikkoista. Ja huone palautui ennalleen. Unelmieni huone. Kannattaisi palata takaisin sanikseen. Se ei toteutunut. Himputti! Koulustakin olen vaikka kuinka paljon jäljessä. Eteeni tuli koulukirjoja ja lappu kaikista tehtävistä, joita koulussa oli tehty. Koti-ikävä on yllättänyt. Pääsenkö täältä koskaan?
Nanne Kukkonen 11 v.

MITÄ TAPAHTUI KUN ASTUIN KUVAN SISÄLLE

Oho! Minä muutuin hiireksi. Apua! Kissa on minun nokan edessä. Minä juoksen sinua nopeammin. Oho, tuolla on kolo. Jee pelastun. Nyt olen kolossa. Yhtäkkiä minun nokkani
edessä on monta muuta hiirtä. He sanovat minulle: - Kuka sinä olet?
- Minäkö?
- Juuri sinä, kukas muu.
- No, olen ihminen.
- Sinä et näytä ollenkaan ihmiseltä.
- Olen mä oikeasti.
- No, tule syömään meidän kanssa.
- Okei, myöhemmin minä haluan kyllä palata takaisin
ihmiseksi.
- Et enää ikinä muutu ihmiseksi.
Mutta yhtäkkiä olin tuolissa istumassa ja kortinkuva oli
minun edessäni. Minä ihmettelin kauan.
Johanna Kettunen 10 v.

MUODONMUUTOS

Menin kauppaan. Kun tulin pois niin minusta tuli leijona, mutta kaikki näki minut tavallisena. Yritin puhua, mutta kuuluui murinaa! Sitten plun plast minusta tuli lohikäärme. Apua! Joku huutaa ja minulla on amuletti. Mieleni on yhä musta. Mitä minulle tapahtui? No sen jälkeen katosin ja olin temppelin luona. Sitten muistin lukeneeni kirjan unohdettujen temppelistä. Eteeni tuli....ei taas voi ei anteeksi..Demon sitten syttyi sota. Käteeni tuli miekka, hoitelin demoneita. Demoniritari tuli eteeni, suojasin kilvellä hänen nyrkin. Sitten örkit puolustivat minua. Sitten aar olin pimeässä huoneessa. Aaveet kiersivät minua niin ne puhuivat minulle ja olin arkussa. En tiedä olenko oikea vai pelkkä kopio. Siis kopio juoksee kadulla ja minä olen siellä arkussa joten loppu.
Lasse Jatakari 9v.

AARREMAA

Hajut: Haisee pahalle ja salaisuudelle. Äänet: Äänet ovat kovat ja pahat. Paikat: Peikkometsä, suursuo, laavaputous, taikaovi, taistelukenttä, krokokuilu, laavapyörre ja vaarasuo. Oliot: Krokot, peikot, tuplapatukka, ihmiskotka ja susi.
Anna Östman 8 v.

ERÄÄN HUONEEN SISÄLLÄ

“Iiik!!! Missä mä oon? Täh, toihan on Pörrö ja mun suvun kuva. Oonks mä ollu joskus noin tummahiuksinen, yäk!” Katsoin oikealla ja näin Ilkka Jääskeläisen “Iiiiiik!!! Mä taidan pyörtyä. Ööööööö moi!” Istuin tuolille ja katsoin kirjaa, joka oli vieressäni. Se oli Witch-kirja. Selailin kirjaa, siinä ei ollut yhtään kuvaa. “Voih, mä taidan olla taivaassa. Täällähän on ihanaa.” Kun katsoin taas Ilkkaa, se oli poissa. Yhtäkkiä tuoli poksahti, sekä radio ja Pörrö. Pian olin tyhjässä huoneessa. Eteeni tuli joku pyöreä värisikermä. Astuin jalallani siihen. Se meni läpi ja astuin kokonaan ja olin koulun penkillä.
Reetta Mallat 9 v.

MENIN POSTIKORTTIIN

Olin postilaatikolla ja katsoin sen sisään. Siellä oli postikortti. Sen kuvassa istui sammakko. Kosketin korttia etusormellani. Mitä? Etusormeni menivät sisään kortista yhdessä hujauksessa. Putosin johonkin. Se tuntui pehmeältä. Kuulin veden lotinaa. Avasin silmäni ja näin vihreän lammen. Istuin lumpeen lehdellä. Lumpeen lehdellä oli paljon vesipisaroita. Katsoin yhtä pisaraa. Se oli tavallista suurempi. Apua! Molskahdin veteen. Näin että oman peilikuvani kohdalla oli sammakko. Pieni vihreä sammakko. Nousin takaisin lumpeen lehdelle. Yhtäkkiä minä näin tumman hahmon. En välittänyt siitä, katsoin vain omaa kuvaani. Sitten kuulin ison molskahduksen. Pelästyin niin kovasti että hyppäsin rannalle, jossa oli postikortti. Menin postikorttiin ja olin ulkona omana itsenäni.
Vilma Ruskela 10 v.

TAIKAPORTTI

Olipa kerran tyttö nimeltä Anni. Anni ei ollut niinkuin muut. Hän nimittäin tiesi, että koulussa on taikaportti. Tai ei sitä kukaan ole todistanut. Hän uskoi niin. Hän etsi joka päivä sitä porttia. Hänellä ei ollut edes ystäviä. Noora, hänen ensimmäinen ja viimeinen ystävänsä, oli sanonut viime viikolla: - Minä en ole sinun ystäväsi enää. Sinä olet ihan hullu. Ei koulussa ole mitään porttia toiseen maailmaan. - Onpas! Anni oli tiuskaissut ja lähtenyt pois. Eräänä päivänä, kun Annin päätä särki ja hänen piti mennä terveydenhoitajalle, hän näki sen. Siinä oli ovi, jota ei ikinä aikaisemmin oltu nähty. Anni meni ovelle ja avasi sen. Mitä!? Siellä oli laservalo, joka välähteli pitkin huonetta. Hän astui sisään ja yhtäkkiä kuului kuin ukkonen jyrisi. Heräsin pimeydessä. En tiennyt missä olin ja mitä kello oli. Hetken päästä kuulin askelia. Tunsin, että joku oli takanani ja yhtäkkiä oli hiljaista. Näin verisen kirveen vieressäni. Koitin selkääni. Siinä tuntui märkää. Katsoin kättäni. Se oli veren tahrima. Tunsin hirveän kivun selässäni. Sitten en tuntenut mitään.
Iida Kaasalainen 10 v.

MINÄ

KUKA MINÄ OLEN?

Einari. Olen tullut avaruudesta. Olen olio, kastemato. Minä tulen miljoonien vuosien jälkeen. Pidän kastemadoista. Olen hyvä jalkapallossa.
Einari Yli-Kesäniemi 7 v.

MINÄ OLEN

Minä olen Outi.
Minä olen tyttö.
Minä olen söpö.
Minä tulen Suomesta.
Minä en pidä tyhmistä lapsista.
Olen hyvä keinumaan.
Outi Jokinen 7 v.

POIKA

Minä olen Reppu. Minä olen sellainen, mikä olen. Minut on tehty Salon hienoimmassa Repputehtaassa. Minut omista eräs pikkupoika, joka on mennyt ekalle luokalle viikko sitten.. Häntä kiusataan Rillien tähden. Kiusaajat ottavat minut ja tallovat kuraisilla jaloillaan. Se on inhaa!
Laura Malin 10 v.

MINÄ TELKKARINA

Olen telkkari, joka pitää karkista. Minä kävin eilen korjaamossa ja sain sieltä hedelmiä. Olin sunnuntaina koulussa ja sain sieltä pienen pienen kellon. Minä olen hyvin hauska teevee. Jeee!
Kirsi Jauhiainen 9 v.

RONIN RESEPTI

Neljä kahvipussia
Liimaa sanko
Maalia purkki
Neljä mikrosirua
Viisi johtoa
Roni Laurila 8 v.

HETKIÄ ELÄMÄNI VARRELTA

Kaadoin veden päälleni täyden ruokalan keskellä.
Sanoin kaverini luona ”haala”.
Elikkä kaverini kielessä vessa.
Tanssin unissani.
Ääntelin täyttä mukia pöydällä.
Kaverini puhui jotain ”aaahhh...missä minä olen?” unissaan.
Koira kakkasi sänkyyni.
Laura Lampinen 10 v.

TÄMÄN HETKEN RESEPTI

Hyppysellinen unta
Kauhallinen poppia
Yksi desilitra iloa
Yksi teelusikallinen raivoa
Viisi teelusikallista onnea
Niistä on tämä tyttö tehty.
Carita Karlsson 7 v.

PIENIÄ MUISTOJA

Kun olin pieni, enkä osannut kunnolla puhua, niin sanoin että haluan pilkille. Isäni kysyi että haluanko minä serkkuni äidille pilkille. Sitten äitini sanoi, että se haluaa kylpyyn.

Kun olin pieni ja olimme menossa päiväkotiin niin äitini kysyi aina arvoituksia esimerkiksi: Mikä on sellainen joka haukkuu? Niin minä sanoin aina kala. Vaikka sanoi mitä arvoituksia tahansa, sanoin kala.

Kun olin ekalla, niin menimme Bulgariaan. Jäin siellä vessaan kiikkiin. Ravintolanhoitajat tulivat sanomaan jotain bulgariaksi. En ymmärtänyt mitään. Onneksi pääsin pois vessasta.

Kun olin tokalla, niin otin kouluun mukaan joulupukilta saamani cd-soittimen mukaan. Sitten se alkoi soida tunnilla. Kaikki kuulivat sen, mutta kukaan ei tiennyt että se oli minun cd-soittimeni. Mutta sammutin kuitenkin sen kun opettaja sanoi, että ottakaa repusta matikan kirja.
Marika Hasanen 10 v.

ELÄMÄNI LÖÖPIT

Kun Iida syntyi ensimmäinen lauseeni oli: ”Epistä, sil on suorat hiukset”. Ekalla olin Mirkan kanssa ruokalassa. Mirka sanoi: Kippis ja kulaus! Purskautin vahingossa vedet Mirkan naamalle. Olipa kerran vesilätäkkö. Serkkuni ei halunnut laittaa saappaita. Hänen äitinsä sanoi: Okei, et sit mee lätäköihin. Heti, kun iso lätäkkö tuli vastaan serkkuni hyppäsi tasajalkaa siihen. MEERI!!! Hänen äitinsä kiljui. En mä mennyt sinne, mä tuun sieltä vaan pois Meeri sanoi.
Edil Osman 10 v.

MUISTOKIRJOITUS

On ollut kivoja asioita elämässäni. Ja huonoja asioita. Nyt kerron kivoista. Kun synnyin, se oli kivaa. Tein paljon hyvää ja paljon pahaa. Kerron hyvän asian nyt. Sain hyvän luun. Se oli herkullinen ja mehukas. Se kesti kolme kuukautta, vaikka söin sitä joka päivä tuntikausia. Sitten kun sitä ei enää ollut, sain uuden. Se maistui kanalta. Vanha luu maistui possulta. Ne luut maksavat kahdeksan euroa, mutta silti sain niitä siskojen kanssa. Ensimmäinen luu ei ollut minun. Stella söi sitä koko ajan. Saimme kaikki oman luun. Myös isä ja äiti. Leikimme joka päivä kivoja leikkejä. Se oli kiva.Tässä lepää Herkkusuu.
Sanni Mäki 10 v.

PELLAVAPÄÄ

Astuin kuvaan. Kuka on tuo tyttö, jolla on pellava hiukset? Kuka on tuo joka rakastaa tätä paikkaa, joka rakastaa punaista pikkuautoa? Minä. Voisinpa muuttaa lapsuuttani. Nähdä virheeni. Muuttaa se. Vakoilin itseäni. Tuntui oudolta vakoilla itseään. Näin kuinka tuo pellavapää lähti kävelemään maantietä pitkin. Juoksin itseni luokse. Tyttö itki. Nostin hänet, juoksin, nauroin ja lohduttelin tyttöä. Juoksin ilman kenkiä. Vaikka jalkoihin sattui ja pisteli, nauroin. Tytön pikkuauto tippui maahan. Kompastuin siihen. Kaaduin ja tuo suloinen tyttö tippui sylistäni. Kaatui ja alkoi itkeä. Yhtäkkiä tuska oli kamala. Kaikki pimeni. Sitten..... huomasin itseni kirjoittamassa tätä. Kasoin valokuvaa, se oli tyhjä. Vain punainen pikkuauto näkyi.
Reea Penttinen 12 v.

ASTUIN KUVAAN

Kun astuin kuvaan aika oli pyörähtänyt. Näin kuinka he surivat, olivat tuskissaan. Näin pelon ystäväni silmissä. Olisin paennut tätä hetkeä jos olisin vain voinut. Olin itsekin tuskissani. Olin raivona. Yritin huutaa. Kukaan ei kuule minua. Potkaisin kuvaa. Lasi särkyi sen ympäriltä. Kun olin kuvan tilanteessa, kerroin parhaalle ystävälleni muutosta. Kun kerroin ystävälleni, hän järkyttyi kuten kuvassa, jonka jälkeenpäin näin, ja jota potkaisin. Pisto sydämessäni tämän kerrottuani tarkoitti potkaisua.
Reea Penttinen 12 v.

EKSYNYT SYDÄMENI RÄPYTTELEE

Pysähdyn katselemaan uusia nukkeja, jotka katsovat suoraan silmiini ylähyllyltä. Tuijotan lumoutuneena nukkien pitsihameita, enkä huomaa, kuinka aika kuluu. Minuuttien kuluttua herään kuin transsista ja käännyn sanomaan äidilleni, että haluaisin juuri tuollaisen sinimekkoisen nuken. En näe häntä missään. Pieni sydämeni alkaa tykyttää hädissään, kun kylmä, tunteeton rautakoura sulkee sen kämmeneensä. Räpytän silmiäni, mutta edessäni avautuva vaateosasto on yhtä äiditön kuin hetki sitten. Katson ympärilleni, ja samalla
tunnen paniikin myllertävän vatsassani. Rautakoura tiukentaa otettaan.

Lähden kiertelemään hyllyjen ja vaatetankojen välissä ja lopulta pyrähdän juoksuun. Nieleskelen kyyneleitä. Paniikin kootessa rivejään juoksen unohtaen äidin kaikki käskyt, mitä pitää tehdä, jos eksyn.

Pysy paikallasi. Älä liiku.
Huudan äitiäni, kyyneleet polttavat silmissäni, mutta en näe häntä vieläkään.
Älä mene paniikkiin.
Nyt kyyneleet valuvat pitkin poskiani, näköni sumenee.
En pysty enää liikkumaan. Jalkani kieltäytyvät toimimasta.
Sydämeni räpyttelee hädissään.
Aurinko porottaa kuumana keskikesän lämpöään ja jalkani uppoavat polvia myöten suohon. Hyttyset inisevät korvissani.
Puolillaan oleva lakkasanko on mättäällä jalkojeni juuressa.
Käännähdän ympäri ja kumisaappaat maiskahtavat, kun nostan jalkaani. Olen aivan varma, että tunsin karhun verenhimoisen katseen selässäni.
Ei ketään. Ei ristinsielua.
Katselen ympärilleni. Kaikkialla näyttää aivan samalta.
Iso suoaukea, jota reunusti ringissä kasvavat havupuut.
Olen ottamassa askelta kohti aukkoa metsän reunassa suuntaan josta arvelin tulleeni, sillä minun on pakko tehdä jotain.
Mustat Nokian kumisaappaat lonksuvat jaloissani.
Käännähdän äkkiä kannoillani. Ei ketään. Kiroan hiljaa vainoharhaisuudelleni. Minua hävettää, että pelkään.
Pelko ei ole paniikkia, se on pelkoa siitä, etten tiedä tulevasta.
Elän hetkessä, mutta aina kun kurotan eteenpäin yrittäen nähdä mitä seuraavaksi, se luiskahtaa karkuun. Kuin vesi sormieni välistä.
Saavun metsänrajalle. Seison siinä vastakkain paksun männyn kanssa, katson sitä silmiin ja astun sen ohi metsän pimeyteen.
Kuulen huudon takaani ja käännyn katsomaan. Näen äidin juoksevan minua kohti, pujotellen ihmisten välissä. Ojennan käteni ja äiti kaappaa minut syliini, kuiskaa korvaani kiitoksen sanoja, rutistaa kuin kalleimpaa aarrettaan. Pieni hymy hiipii kasvoilleni ja äiti pyyhkii kyyneleet poskiltani.
Marie Froidurot 15 v.

TUIJOTAN PIMEÄÄN

Tuijotan pimeään kotini ikkunasta
ja omiin viisivuotiaan kasvoihini.
Salama kirkastaa taivaan
vain hetken tunnen valon kasvoillani
nyt vasta tiedän
luonto voisi tuhota minut heti.
Olisipa äiti täällä, muttei ole.
Eikä isäkään.
Hiljaisuus kirkuu
niin lujaa ettei ääneni kuuluisi sen yli
huutaa kuin se uutisissa mainittu kuollut
jonka puolesta pitäisi olla surullinen.
Miten voisin surra häntä?
Enhän minä tunne tätä ihmistä
eivätkä kaikki ihmiset tunne minua
ei heitä kosketa jos kärsin.
Jotkut välittävät
he ovat nyt muualla.
Nyt ymmärrän
ihmettelen hiljaa:
Miksi olen tietoinen tästä?
Miksen ole vapaa tästä hirveästä taakasta
joka kertoo, että kuolemme joskus.
Miksen menettäisi järkeäni
ja unohtaisin sen?
Emma Parviainen, 16 v.

MINUN NIMENI

Minun nimeni on Carl
Minun nimeni on Juhani
Minun nimeni on Virtanen
Minun nimeni on Margareth
Minun nimeni on George
Minun nimeni on Bond, James Bond
Minun nimeni on Kekkonen
Minun nimeni on Kai
Minun nimeni on Lipponen
Minun nimeni on Tiina
Minun nimeni on Mononen
Minun nimeni on No Inemin Nunim
Minun nimeni on Aapo Aapasuo
Minun nimeni ei ole Steven Spielberg
Minun nimeni on Kalle-Kustaa Korkki
Minun nimeni on Mona Lisa
Minun nimeni on Rembrandt
Minun nimeni ei ole Freud
Minun nimeni on Mitsubishi
Minun nimeni on Ilmari
Minun nimeni on Milla
Minun nimeni ei ole Rasputin
Minun nimeni on Simo Frangen,
ja minä en aio lähteä maailman ympäri.
Minä lähden Tampereelle!
Moi!
Simo Kenias 15 v.
(PASTISSI LAURI OTONKOSKEN RUNOSTA MINUN NIMENI)

MIKSI KETULLA ON PYSTYKORVAT? – SYNTYTARINOITA

MIKSI KETULLA ON PYSTYT KORVAT?

Olipa kerran kettu joka oli hyvin nälkäinen. Se ajatteli että lintupaisti olisi maukas. Se näki korpin ja ajatteli että tuon minä kyllä nappaan. Kettu hiipi kohti korppia ja hyökkäsi. Mutta korppi lähtikin lentoon ja hyökkäsiskin ketun kimppuun. Se veti kettua korvista. Veti ja veti ja päästi lopulta irti. Ja siitä asti on ketulla ollut pystyt korvat.
Pauliina Kaijanen 10 v.

MIKSI ON MYÖS MUSTIA LAMPAITA?

Eräs lammas oli eräs kesä ulkomaanmatkalla. Hän otti 3 tuntia putkeen aurinkoa ja hänen karvansa kärventyivät ja hän jäi mustaksi. Nyt tiedät, että jos näät joskus mustia lampaita,
ne ovat tämän jälkeläisiä.
Iida Korhonen 12 v.

TUHKIMON SYNTYTARINA

Oli ihan tavallinen maanviljelijä ja hänen puolisonsa. He olivat jo pitkään toivoneet lasta. Mutta toive ei käynyt ikinä toteen. Kunnes eräs kesäpäivä hän puhdisti takkaa. Takasta ilmestyi haltiatar ja hän sanoi: - Minä toteutan yhden toiveesi JOS PUHDISTAT TAKAN OIKEIN PUHTAAKSI. Ja niin syntyi maanviljelijälle oikein kaunis tytär. Mutta kun vuodet vierivät, ei ollut enää varaa ruokaan.. Maanviljelijän vaimo kuoli ja maanviljelijä otti uuden rikkaan rouvan nimeltään Helga ja meni tämän kanssa naimisiin.
Iida Korhonen 12 v.

SAMMAKKOPRINSSI

- Aah, upeaa, tämä satu ei vaivu koskaan hukkaan! Pieni sammakko loikki ojasta tienpientareelle. Se marmatteli mielessään. Mitä iloa oli syntyä sammakoksi ja muuttua sitten taas ihmiseksi? Auto kaahasi ohi. Sen jälkeen keskellä tietä näkyi vain epämääräinen läjä ja pari reittä. Sammakko. Miksi muuttua prinssiksi, joka huristelee mustalla limusiinillaan jokaisen sammakon päältä, mitä tiellä sattuu olemaan? Sitä paitsi. Ei ollut mitään hohdokasta olla Sammakkoprinssi 249. Tulevaisuus oli jo ennalta määrätty: tapaa noita. Ole sammakko. Kohtaa prinsessa. Muutu prinssiksi ja blaa blaa blaa. Tosin onneksi evoluutio oli tehnyt prosessista helpomman: Noita oli kokonaan jätetty väliin, sillä noidat eivät olleet nykyaikaa.
- Tämä on nykyaikaa, sammakkoprinssi sanoi ja loikkasi ajotielle. Eipä ollut tämäkään tarina aivan kuolematon, sillä tottakai viime vuoden prinssi ajoi juuri silloin limusiinillaan Sammakkoprinssi 249:n päälle. Hommatkoon seuraavaan osaan hillerin. Olipa taas sammakko pienoinen mutta huomio vei sen tarkkaavaisuuden Astui ajotielle pienoinen vei edeltäjänsä sen Siitä ratkiriemukas uusi satu syntyi. Nykyaikaa on hilleri siitä tehtiin trilleri puuro kattilaan tipahti kun jouluaamun manteli.
Julia Jukarainen 13 v.

PALATSINVÄKEÄ JA METSÄNKANSAA

PRINSESSA JA MUSTA KISSA

Olipa kerran kauan kauan sitten prinsessa, jonka äiti oli kuningatar ja heillä oli yksi koira hoidossa kaveruuskuningaskunnasta. Prinsessa kysyi saako hän lainata sitä. HÄn halusi, että äiti ostaisi sille mustan kissan, joka oli pehmeä ja villava. Ja hän sai sellaisen kissan, mutta sillä oli oranssi suu ja musta turkki. Mutta sillä oli myös taikavoimia, jotka prinsessa oli huomannnut koska sillä oli hännässä sinistä. Siinä oli vähän keltaista ja oranssia, mutta muuten kissa oli musta.
Iiris Niittynen 5 v.

MINUN OMA LAMPENI

Minulla on oma lampi eikä sinne saa tulla kukaan. Ariel sanoi:
- Minä tahdon lähteä kaupungille, koska siellä minä kuitenkin löydän ihanan prinssin. Sitten se prinsessa ja prinssi meni naimisiin ja ne eli onnellisina elämän loppuun saakka.
- Me syötäisiin joka päivä karkkia, koska se on niin maukasta. Sitten me mentäisiin torille
ostamaan leipää ja vanukasta.
Petra Sjöblom 5 v.

KADONNUT PRINSESSAPONI

Se katosi varsana joella, kun se äitinsä ja isänsä kanssa oli uimassa. Äiti- ja isäponi löysivät vain kruunun rannalta. Sitten kun uutinen oli levinnyt ponimaahan, kaikki ponimaan tytöt menivät linnaan. Siellä oli yksi poni, jonka nimi oli Päts. Sitä luultiin prinsessaksi, mutta oikeasti prinsessa oli Rousi. Päts heitti mutapallolla. Sitten Kadonnut prinsessaponi löytyi.
Jenni Neppius 7 v.

KUNINGATAR JA PRINSESSA

Kuningatar: - Mitä sinä pikkuprinsessa siinä kökötät?
Prinsessa: - Olen menossa prinsessalinnaan.
Kuningatar: - Ei noin pienet prinsessat saa mennä yksin linnaan.
Prinsessa: - Kyllä minä saan, olen tarpeeksi iso, seitsemänvuotias.
Kuningatar: - Seitsemänvuotiaat ovat liian pieniä menemään yksin kotiin.
Prinsessa: - Okei, tule mukaani.
Juuli Kuismin 7 v.

HIRVEN HUONE

Hirvi viettää paljon aikaansa kaduilla, ja nukkuu vain yönsä huoneessaan. Huone on sen mukainen: sänky, jota ei koskaan pedata. Yöpöytä, jonka yksi jalka on liimattu paikoilleen. Pöydällä lamppu, ilman varjostinta. Koko muu huone on harmaa ja pölyinen. Ikkunoissa ei ole verhoja, patteri ei toimi ja Hirven vaatteet säilyvät eteisessä. Jos katsoo tarkemmin, niin huomaa, että yöpöydässä on vetolaatikko - ilman kahvaa. Laatikossa on reikä, ja reiästä voi tarkkaan tirkistämällä nähdä valokuvan. Sen reunat ovat repaleiset ja pinta naarmuinen. Se esittää upseeripukuista miestä.
Outi Törmälä 13 v.

HYVÄ SAA PALKKANSA

He olivat asuneet pienessä mökissään metsän laidalla jo monta vuotta. Siinä yksinäisyydessään olivat he hulluiksi tulleet, samoin heidän esikoispoikansa, joka kuuli ääniä. Myrskyisenä yönä kuului ovelta koputus. Hieman he ovea raottivat ja sen takana he näkivät kaksi märkää matkalaista. Heitä hieman nuorempia nämä olivat, pariskunta hekin. - Tulkaa sisään, virkkoi eukko.
- Tehkää olonne kotoisiksi. Sisään astui nuoripari ja matkaviittansa riisuivat.
- Istukaa, istukaa, ihmiset hyvät! ukko viittoili.
- Mikä tuo teidät tänne syrjäseudulle? Pakomatkalla olemme, vaimoni ja minä, nuorimies vastasi. Maanpakoon meidät on lähetetty. Myrskyyn me matkallamme eksyimme.
- Käykää pöytään, kohtalon lapset. Syökää vatsanne täyteen, eukko pyysi.
- Valitettava kohtalonne on. Suuren aterian he söivät ja takan loimussa he lämmittelivät. Pieni poika hoiperteli sisään ja äidilleen valitti:
- Näen kuolleita.
- Emmekö me kaikki, äiti vastasi lempeästi poikansa tukkaa silittäen. Äitinsä syliin poika nukahti ja vähitellen nukahti muukin väki. Aamulla tekivät vieraat lähtöä. Aurinko paistoi jo lämpimästi.
- Kiitollisia olemme vieraanvaraisuudestanne, nuori nainen virkkoi.
- Sallinette meidän esitellä itsemme, nuorimies sanoi samalla kumartaen.
- Olen kaukaisen maan kruununprinssi ja tämä on kaunis vaimoni. Halusimme korvata vaivanne. Mutta palkkioista he kieltäytyivät, ukko ja eukko. Raha tai valta ei heille onnea toisi. Niinpä lähti pakolaisprinssi matkaansa vaimoineen jatkamaan, mutta raskas oli hänen sydämensä, sillä tunsi hän hyväkseen käyttäneen tätä hullua perhettä. Mielessään hän itselleen vannoi, syntymättömän lapsensa hengen kautta, että päivänä jonain hän takaisin maksaisi. Vierähtipä tovi, jos toinenkin, kymmenen vuotta, jos tarkkoja ollaan, kunnes prinssillä tällä oli koko maailma hallussaan. Sodan runtelema se oli, köyhtynyt ja raunioina, mutta paremman hän siitä tekisi, rauhan sinne toisi. Ja sinä päivänä koitti se päivä, jolloin kiitollisuudenvelkana hän takasin maksaisi. Niin hän matkusti metsän laidalle, pienenpienelle mökille, jossa asui vanha ukko eukkonsa kanssa. Puinen ovi naristen avautui ja ilme oli asukkaiden kasvoilla iloisesti yllättynyt. Takaisin oli vanha tuttu tullut.
- Vaivanne haluan vihdoin korvata, sanoi maailmanvaltias.
- Tulkaa palatsiini juhlimaan, se on vähintä, mitä teille voin tarjota. Hetken epäröi ukko ja eukko, eihän heillä mitään juhlahepeniä ollut eivätkä etikettiä osanneet. Prinssi ei kielteistä vastausta kuulemaan suostunut, vaan hienot vaatteet hän heille antoi ja sanoi, ettei etiketistä välittänyt. Niinpä ukko ja eukko rattoisan viettivät illan kanssa maailman valtiaan palatsissa koreassa. Ja niin keveni taakka sydämeltä maailmanvaltiaan, joka vannonut oli takaisin maksaa voittoisan soturiprinssin hengen kautta.
Suvi Pasanen 15 v.
OVIDIUS: MUODONMUUTOKSIA: FILEMON JA BAUKIS -MUKAAN

VÄKEVIÄ RUNOJA JA SULOISIA SANOJA

NÄKYMÄTTÖMYYSLOITSU

Sekoita ruohoa. Sekoita vettä ruohon sekaan. Sekoita CDlevyn kappaleita veden ja ruohon sekaan. Siitä tulee maitoa. Jos sitä juo muuttuu näkymättömäksi.
Ville Pulkkinen 5 v.

VÄRIRUNO

Punainen ja sininen, myös ihana keltainen puun väri vihreä saa lehdet lentämään. Pinkki taas juoksee junaan kun musta taas puolestaan riitaa haastaa ja oranssi ajaa uutta autoaan. Valkoinen haluaa peittää maan lumen alle taas.
Adele Pakka 9 v.

SANAPALAPELIRUNO

Sähköpostitunnelma Myyrmäki sammakko turvallinen syntyy matkalla kerää kerhoelokuva katso rakas tänään on uusi
Jami Kaladjou 7v.

VALLANKUMOUS

Metsästä kuului ääniä.
Aivan niin kuin kiljuntaa.
Siellä on torni, jossa kuningatar mätänee.
Varmaan se rutto.
Varmaan se rutto.
Kansa on nälkiintynyt.
Sit vaan katoo lapsia.
Sit on retki metsään.
Metsä liikkuu.
Sen jälkeen vallankumous.
Metsä fleimataan tuleen,
Ja sit rupee sataa.
Tuli sammuu.
Jengi ravaa metsään,
kaataa tornin.
Kaikki bilettää vaan.
Kaikki ennallaan.
Peter Lampinen 13 v.

PRONOMINISUKU

Hän tuli illalla kotiin. Portaikossa makasi mies. Oliko kuollut? Oli. Herra Hän ei odotellut vaan soitti heti paikalla ambulanssin ja kaiken mahdollisen. Hän sai selville, että mies oli liukastunut jäähän, pyörtynyt ja lopulta jäätynyt. Sen jälkeen kaikki paikat hiekotettiin, ettei tulisi lisää tapaturmia. Herra Hän unohti kerran hiekottaa oman pihansa, liukastui ja kuoli. Siitä lähtien kaikki laittoivat matkapuhelimeensa muistutuksen: HIEKOITA PIHA. Herra Hänen serkku nimeltä neiti Se tiputti kerran matkapuhelimensa ja unohti hiekoittaa pihansa, liukastui ja kuoli. Siitä lähtien kaikki matkapuhelimet on tehty kestäviksi. Eräänä päivänä oli niin kuuma, että matkapuhelimien suojat sulivat pois. Neiti Sen sisko rouva Me tiputti matkapuhelimensa ja se hajosi. Seuraava päivä olikin taas kylmä ja jäinen. Rouva Me ei saanut matkapuhelintansa takaisin huollosta. Ei hiekoittanut pihaansa, liukastui ja kuoli. Siitä lähtien joka toinen päivä oli kuuma ja joka toinen päivä kylmä ja jäinen. Ei voi muuta sanoa: “Ei onni eikä sää suosi”. Loppujen lopuksi kaikki kuoli.
Juho Kyyhkynen 12 v.

PIKKU-HITLEREIDEN KASVATUSVALTIOT

- Eikö teitä naurata kun kuulette omat sananne sorrosta työttömyydestä väkivallasta? Dementiapapat paheksuvat keinutuolissaan;
- Eihän teitä edes ollut vielä silloin Hitlerin aikana!
Me nauramme emmekä pysty lopettamaan eihän meille ole vielä kirjoitettu kyynelkanavia
Vihaiset teinit oirehtivat tuskaansa kun ei mahduttukaan Madonnan vaatteisiin Ja vielä mekin paheksumme;
- Eihän sitä edes ollut tuskaa ennen Madonnaa!
Minna Nieminen 14 v.

KANSANUSKOMUKSIA

JOS lapselta varastetaan housut koulumatkalla hänestä tulee hyvä ompelija.
JOS astuu kissan päälle se tietää huonoa onnea.
JOS poika laitetaan vauvana pesukoneeseen kolmeksi tunniksi hän oppii lukemaan jo 4-vuotiaana.
JOS syö tusinan rottia kuolee rikkaana.
JOS laulaa virsiä linja-autossa saa paljon vihamiehiä tulevaisuudessa.
JOS lyö päänsä kirveeseen se tietää hyvää onnea.
Emilia Koistinen 14 v.

HEI, OLISKO ANTAA PARIA EUROA?

Kadut ovat harmaita ja mummojen mustankiiltävät turkit laittaa maastonvihreisiin pukeutuneet kettutytöt mulkoilemaan niille rastojen alta. En jää katsomaan pyörittelevätkö ne silmiään minullekin, tummanruskealle samettitakilleni ja vaaleanpunaisille piikkikoroilleni, joihin on käytetty jonkun epäonnisen mansikin selkänahat. Tai sitten Lancomen tuuhentavalle ripsarille, jota on testattu punasilmäisillä kaniineilla häkeissään jossain kaukana valkoisissa laitoksissa. Koko Helsinki näyttää yhdeltä valkoseinäiseltä sairaalan osastolta, ihmiset kahisuttelee sateenvarjoja ja puhuu puhelimiin. Liikemiehet mustissa Armanin puvuissaan.
- Hei, olisko sulla antaa paria euroa? Pysähdyn. Tällä miehellä ei ole Armanin takkia. Hihoista repeillyt sinisenharmaa takki. Mä en halua puhua sen kanssa, mä en halua puhua kenellekään nyt. Kävelen miehen ohi, sen kasvot jäävät mun silmien eteen kuin heijastus. Niissä on jotain tuttua, ja yritän verrata niitä kaikkiin muistissa oleviin kasvoihin. Yläasteen historian maikka, jonka nimeä en muista enää. Se tuli ensimmäiselle tunnille hymyillen. Sitä kiinnosti sen aihe ja kai me vittuiltiin se pihalle sieltä. Sillä oli kai aika herkkä luonne. Joku oli sanonut jo ennen kuin me saatiin tietää sen ottaneen yliannostus sen masennuslääkkeitä – se kuulemma söi viisiä eri nappeja – ja kuolleen sen omaan olohuoneeseen. Mä käännyn ympäri, näen nyt, että kettutytöt eivät katso minua, he laittavat pipoja ja huppuja päähän ja kiroilevat sadetta. Etsin kasvoja, joista minulle tuli mieleen se historianopettaja, sitä miestä jolla ei ollut Armanin pukua. Se istuu vieläkin samassa paikassa, ja mä kaivan laukusta ensimmäisen setelin, joka tulee käteen.
- Mulle tuli susta mieleen yksi ihminen, sanon pultsarille ja isken viidenkympin setelin sen käteen. Se sanoo jotain ja nousee seisomaan, mutta jatkan kävelyä takaisin jonnekin kauaksi ja tiedän, että se mies voi hymyillä tämän yhden päivän ja ehkä muistaa minut sieltä minkkiturkkimummojen seasta.
Maria Hämeen-Anttila 15 v.

PIENIÄ TARINOITA MAAILMALTA

LEHTI - HYVÄ MAALARI

Olipa kerran lehti. Hän oli hyvä maalari. Ja hyvin vihreä. Hän tykkäsi vihreästä ja yleensä hän maalasi tauluja. Eräänä päivänä hän tuli ajatelleeksi, että hänen pitäisi tehdä taulu. Hän sähläsi niin paljon, että hän kaatoi punaista maalia päälleen ja tuli punaiseksi.
Eeva Koskela 9 v.

RÖLLI RÖPPÄNÄ

Rölli konttasi kauppiaan eteen Löpen loitsukaupassa.
- Hei, sanoi Rölli
- Terve, sanoi kauppias.
- Löytyiskö teiltä mitään loitsuu, katos makkarasauvaan.
- Joo, löytyy yks ”todella vahva” loitsu.
Viikon päästä Rölli taikoi esineitä paremmiksi ja elektronisemmiksi. Kauppias oli sanonut, ettei taika saanut joutua väärin käsiin. Yhtäkkiä televisio muuttui ralliautoksi. Pian koko talo oli täynnä vaikka mitä. Rölli konttasi takaisin kauppiaan luo. Kauppias haukkui, että loitsu oli ollut maailman pahimman tunarin käsissä. RÖLLIN. Rölli hermostui ja lähti kaupasta ja palasi normaalin harrastuksen pariin. Jumpan, jossa kosketellaan varpaisiin.
Joona Laukkanen 11 v.

RALLISSA TAPAHTUI KUMMIA

Katsomo lentää, kun autot törmäilee toisiinsa ja katsomoon ja tuolit lensivät toistensa päälle. ÄÄK!
Sitten tuomari sanoi: ”Hyvä hyvä lisää!”
Kaikki ihmiset huutavat: ”Buu Buu!” ennen kuin autot tulevat ihmisten päälle.
Sitten pupu loikkasi sinne ja sanoi: ”Olkaa hiljaa ja huutakaa.” Ja autot pysäyttivät moottorinsa, se oli taikapupu.
Sitten tuomari sanoi: ”Pois kentältä pupu.” Pupu otti miekan ja pyssyn ja alkoi ampua miekkoja tuomarin päähän, mutta tuomari vain nauroi, ne olivat kumimiekkoja. Tuli Marcus Grönholm ja ajoi pupun päältä. Perässä tuli Toni Gardemeister ja kutsui prätkähiiret.
Sitten pupu taikoi itsensä pystyyn ja taikoi prätkähiiret itsensä kokoisiksi pyssyiksi ja sanoi: ”Viisi neljä kolme kaksi yksi, tulta!” PUM! Sitten prätkähiiret saivat aikamoisen hepulin ja lensivät itse pyssyistä katolle, ja sitten katsomo räjähti PUM! PUM! PUM!PUM! Marcus Grönholm ja Toni Gardemeister ajoivat ulos hallista.
Jan Vehmanen 7 v.

URHO KEKKONEN

Nuori Suomi juoksi ympäri maapalloa. Sitten Nuori Suomi tapasi Jannen. Janne meni ilttikseen. Sen ilttiksen ohjaaja oli Tanja. Se Tanja halusi mennä pizzalle. Sitten se Tanja tapasi Outin. Sitten se tapasi Irinan, mutta tuoli kaatui mihin Nuori Suomi oli yrittänyt istua. Outilla oli tatuointi.
Urho Kekkonen huusi: ”Kansa hiljaa!”.
Sitten yksi noita käkätti ja huusi: ”Hiljaa itse! Ei saa huutaa toisille!”. Urho Kekkonen suuttui.
Sitten Urho Kekkonen juoksi pakoon, koska noita ajoi sitä takaa. Urho Kekkonen suuttui niin että se pruinahti. Sitten se istui takaisin penkille. Sitten se lähti kotiin. Mutta
Tanja tuli paikalle ja huusi: ”Tänne! Minulla on teille yllätys!”
Malla Jääskeläinen, 7v.

KOTI INTIASSA

Suuri koti on kaikille avoin, siellä on kaide johon voi nojata. Ulkona on kuuma, ainakin 50 astetta. Siellä kasvaa hedelmäpuita, sitruuna-, appelisiini- ja päärynäpuita. On myös kukkia ja ruohoa. Ulkona on niin paljon ihmisiä ja autoja, että joskus on vaikea liikkua. On myös paljon ääniä, autojen ja ihmisten.
Jagdeep Singh 7 v.

KOLKON TALON TARINA (40-LUKU)

Sinä varmasti tiedät, että taloja on vaikka kuinka. Jokainen on erilainen. On pieniä ja suuria, värikkäitä ja värittömiä. Ja on myös pahoja taloja. Minä tiedän erittäin pahan talon. Hyviä taloja rakentavat hyvät ihmiset, ja pahoja taloja pahat ihmiset. Sen talon rakensi erittäin paha ja häijy ihminen, joka halusi kaikille pahaa, ja siitä syystä kaikki myös tunsivat hänet Pahana Noitana. Ja kaikki tunsivat hänen talonsa, joka tunnettiin Kolkon talona. Mutta Paha Noita kuoli pois, ja rauha palasi kylään. Kaikki unohtivat Kolkon Talon.

Mutta eräänä yönä minä näin sen: Noidan merkin! Merkki oli kuin kaksi luuta ristissä ja ne hohtivat vihaa ja jäätä. Tiesin, että se merkitsi pahaa. Äkkiä huomasin, että Kolkon talossa paloi valo. Epäilys heräsi minussa. En voinut jäädä sänkyyn nukkumaan. Nousin ylös ja puin päälleni takin ja isän isot saappaat. Astuin lämpimään kesäyöhön ja kävelin porttia päin. Pysähdyin ja mieleeni hiipi pelko. Äitini oli kertonut niistä, jotka olivat menneet taloon. He eivät koskaan palanneet. Mietin menisinkö taloon ja päätin mennä. Kävelin kadun läpi ja laskin tärisevän käteni oven kahvalle. Ovi avautui naristen ja astuin niin sanottuun eteiseen. Jos sitä nyt eteiseksi voi sanoa. Seinät olivat veren tahrimat ja taulujen henkilöt liikkuivat ja tuijottivat minua. Kummallista. Otin saappaat pois ja ripustin takin naulakkoon. Ja naulakko löi minua.
– Auuh! huusin ja PAM, löin naulakkoa takaisin. En kuitenkaan halunnut jäädä nyrkkitappeluun naulakon kanssa vaan lähdin toiseen huoneeseen. Siinä huoneessa oli paljon pieniä pöytiä ja rikkinäisiä lamppuja. Ja edessäni oli ovi. Lähestyin sitä kun kuulin oven takaa äänen.
– Tällä kertaa me...Mikä on, Tulihevonen? Kurkistin varovasti ovenraosta ja näin pitkän, laihan miehen, joka nuuhki ilmaa. Toinen oli suunnilleen 10-vuotias poika.
– Luulen, että haistan ihmisen, vieraan, Tulihevonen sanoi. Pelästyin. Hän haistoi minut!
– Pöh! Kukaan ei uskalla tulla tänne, poika sanoi. Uskalsin taas kurkistaa. Annoin katseeni taas kiertää huonetta ja tuijotin pientä paperia, jossa luki: Oletko jo polttanut talon? Taruin oven kahvaan ja riuhtaisin sen auki viha kasvoillani. Liian myöhään kuitenkin tajusin mitä olin tehnyt. Tulihevosen kästi tarttui ranteeseeni ja minut nykäistiin sisään. Olin kuitenkin valmis ja iskin nyrkkini hänen vatsaansa. Mies ulvahti ja kaatui selälleen. Syöksyin kohti ovea. Kun pääsin ulos yöhön, käännyin ja näin Tulihevosen. Kun hänen kätensä olivat melkein kurkullani huusin: Iik! Takana! Ja totta tosiaan hänen takaansa lensi suuri kotka kynnet ojossa. Juoksin kauemmas, mutta mies vain tuijotti kotkaa. Sitten kuulin kun mies huusi tuskasta samalla kun kotka upotti terävät kyntensä hänen naamaansa. Ja sillä samalla hetkellä kun mies lyyhistyi maahan naamaansa pidellen, kotka katosi... jättämättä minkäänlaista jälkeä. Mutta minulla oli muuta ajateltavaa. Tulihevonen. Hän makasi maassa ja verta tuprusi kasvoista. Kiljahdin ja juoksin hänen luoksensa. Kaivoin kännykkäni ja juuri kun olin soittamassa sairaalaan, aloin epäröidä. Hän oli melkein kuristanut minut, eikä varmasti olisi soittanut hätänumeroon. Katsoin kännykkääni ja sitten miestä, joka piteli kasvojaan. Lopulta päätin soittaa. Kotona katselin vielä kauan Kolkon taloa ennen kuin nukahdin. Aamulla menin hakemaan postin ja yhdessä kirjeessä oli minun nimeni. Selasin muut postit: kaksi laskua ja lehti. Avasin kirjeen ja luin suttuisella käsialalla kirjoitetun viestin. Kirjeestä tipahti kaunis medaljonki jossa oli valkea hevonen. Tunsin hymyn hiipivän kasvoilleni....
Ilona Tyystjärvi 9 v.

KANTRILAULAJA SEPPO

Oli vanha kantrilaulaja Seppo, joka oli hörähtänyt. Hän lauloi, vaikka ääni oli niin hirveä, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Hänen toinen intohimonsa oli karkkipaperit. Hänellä oli jo yli 500 karkkipaperia ja hän aikoi jonain päivänä tehdä niistä itselleen paidan. Eräänä iltana Sepolla oli keikka ravintolassa nimeltä Kantria ja maailmanloppu. Seppo aloitteli keikkaansa normaalisti, laittoi takatukan ponnarille ja pesemättömät aurinkolasit. Yhtäkkiä hän tärisi. Hänellä ei ollut kylmä eikä häntä jännittänyt. Ehkä se johtui siitä, että hänellä oli biisi, jota hän ei ollut vielä esittänyt livenä. Biisin nimi oli Kuin enkelit laulavat Universumin tuhoon. Hän nousi lavalle ja sai laimeat aplodit ja hän alkoi laulaa. Jos sitä lauluksi voi kutsua. Seuraavalla kerralla vain yksi känniläinen taputti. Kolmannen jälkeen kärpänen pyörtyi.
Sitten Seppo aloitti neljännen eli uusimman laulun ja kesken laulun hän alkoi taas täristä Hän tärisi niin, ettei pystynyt laulamaan. Sitten taivaalla välähti. Se oli maaginen sadetinpallo. Loppu oli lähellä. Pallo osuisi maahan parin päivän päästä. Seppo ei kestänyt tätä, hän hakeutui hoitoon. Hän kirjoitti laulun elämästään. Hän lauloi sen hoitajille. Valitettavasti yksi hoitajista hakeutui sen jälkeen hoitoon. Vikana kertana Seppo käveli kotiin ja lehdistöstä joku tuli haastattelemaan häntä.
- Mikä olisi asia, jonka voisit lopettaa, jos se auttaisi pallon kääntymään?
Seppo vastasi: - Voisin vaikka lopettaa laulamisen sen tähden. Niin alkoi aurinko paistaa ja pallo katosi. Seppo lopetti laulamisen, koska luuli sen vaikuttaneen palloon. Mutta oikeasti keksijät loivat suojakenttiä maapallon ympärille, Mutta Sepon ei tarvitse tietää sitä.
Ida Vesala 12 v.

KAUNEIN TYTTÖ

Käänsin pääni katsoakseni mistä nuoli tuli. Näin takanani tytön. Hänellä oli tummat hiukset ja järven jään alla kimaltelevan veden väriset silmät. Täydellinen nenä, huulet ja sormet. Tyttö oli pukeutunut harmaaseen kaapuun. Hän piti nuoliviiniä, joka oli koristeltu punaisin ruusuin. Jousi oli pitkä ja tasainen. Hän oli kaunein tyttö, jonka olen nähnyt. Olin veren peitossa ja kaunein tyttö, jonka olen nähnyt seisoi edessäni. Silloin menetin tajuni.
- Kuka sinä olet? kysyi tyttö. Heräsin ja tajusin olevani samassa paikassa kuin äsken.
- Kuinka kauan olen ollut pyörtynyt?
- Noin kaksi ja puoli tuntia, huokaisi tyttö helpotuksesta
- Olin huolissani sinusta! Moni tuon ikäinen ei ole tappanut sutta, sanoi tyttö.
- Niin eipä kai...Minä olen Michael.
- Minä olen Leona, olin metsästämässä täällä kun kuulin taistelun ääniä. Tulin juuri kun katkaisit suden pään poikki. Ammuin toista rintaan. Sen jälkeen menetit tajusi, kertoi tyttö.
Katsoin kättäni ja jalkaani ja huomasin olevani siteissä. En tuntenut paljon mitään.
- Laitoitko sinä nämä siteet?
- Kyllä. Minun taitoni riittävät juuri ja juuri, sanoi Leona.
Hän siveli joustaan.
- Kiitos. Olet muuten aika hyvä jousen kanssa. Opettaisitko minullekin? kysyin.
- Kyllä. Voinhan minä.
Leona sanoi: - Lepää nyt ”karichle”.
Benjamin Heikkinen 12 v.

KATEUDEN VOIMA

Kerran, kauan sitten, eli kolme tyttöä, jotka olivat erottamattomat ystävykset. Yksi tytöistä oli pieni ja mustatukkainen, yksi pitkä, hoikka ja vaaleanruskeatukkainen ja yksi kaunis ja vaalea. Tuo mustatukkainen tyttö, nimeltään Anni, oli jo pitkään ollut kateellinen vaaleatukkaiselle ystävälleen, Miralle. Vaikka Mira olikin Annin paras ystävä, Anni tunsi syvää kateutta ajatellessaan Miraa ja tämän pitkiä vaaleita hiuksia, merensinisiä kauniita silmiä ja siroa vartaloaan. Anni ajatteli inhoten, miten ruma hän itse oli ja miten kaunis Mira oli. Eräänä päivänä tytöt treenasivat tanssiesitykseen, joka heillä oli tulossa. Anni ei voinut olla huomaamatta, miten tyrmäävän kauniilta Mira näytti liilassa paljettimekossaan. Samana yönä Anni sai tarpeekseen. Mira oli heillä yötä ja oli mennyt jo nukkumaan. Hänen kultaiset pitkät kutrinsa roikkuivat sängyn päädyn yli ja miltei koskettivat lattiaa. Anni tarttu keittiösaksiin ja leikkasi parhaan ystävänsä hiukset ihan lyhyiksi. Hän tunsi kauheita omantunnontuskia tuosta hyvästä, mutta toisaalta Mira ei ollut enää kadehdittavan kaunis. Anni ei sinä yönä tullut paljoakaan ajatelleeksi tekonsa seurauksia.

Aamulla Anni heräsi kuullessaan kiljaisun. Hän säpsähti hereille. Mira seisoi kokovartalopeilin edessä ja katsoi itseään. Hänen pitkät hiuksensa olivat poissa ja niiden tilalla oli lyhyt, tuma tukka.
- En olisi uskonut sinusta tätä!, Mira huusi raivostuneena.
- Sinä olet paras ystäväni ja silti menit leikkaamaan hiukseni. Miten saatoit?
- Olet varmaan leikannut omia hiuksiasi unissasi, Anni yritti selitellä, mutta Mira tuijotti häntä jäätävästi.
- Olet surkea valehtelija!, Mira huusi.
- Ei kukaan unissaan hiuksiaan leikkele! Tätä et saa ikinä anteeksi!
Luotuaan kylmän katseen Anniin, Mira kääntyi ja lähti pois. Näin surullisen lopun sai heidän ystävyytensä. Anni häpesi tekoaan lopun ikänsä. Kateus tuhosi noin hienon ystävyyden, niin paha voima voi kateus olla. Mutta Anni sai opetuksen.
Maria Melender 14 v.

MYSTEERI

Kaukana lännessä kylmän ja pitkän joen varrella oli pieni kaupunki. Suuret talot kohosivat korkealle taivaankannelle. Oli kaunis kesäpäivä. Suuren ruusupellon reunalla, jonne tuulikaan ei usein kulkenut eikä posteljooni kantanut postia, sijaitsi tehdas. Suuri vaaleanpunainen suklaatehdas. Tehtaan omisti omituinen laihahko mies. Tehdasta ympäröivät suuret rautaiset portit, jotka olivat aina kiinni. Suurista tehtaan piipuista tuprusi kaupunkiin ihana suklaan tuoksu ja siksi joenvarrella sijaitsevaa kaupunkia kutsuttiin suklaakaupungiksi. Eräänä päivänä kaupungissa järjestettiin markkinat. Suklaatehtaan oma koju oli juuri pystytetty kaupungin parhaimmalle paikalle. Sen värikkäät liput ja kankaat loistivat kauniisti keskellä toria. Kojun takana seisoi nainen. Lyhythiuksinen nainen, jolla oli vaaleanpunainen essu päällään ja hän hymyili. Mutta silti kukaan ei pysähtynyt. Vasta kun ilta hämärtyi ja naisen naamalta oli pyyhkiytynyt hymy, vanhahko nainen pysähtyi ja osti yhden suklaanapin. Nainen kojun takana keräsi herkut laatikoihin ja viikkasi kankaat kassiin. Sitten hän lähti hymy huulillaan kohti kaupungin pimeitä katuja.
Jenna Vuori 16 v.

LIIKEMIESTEN SHAKKIA

Oli pilvinen päivä, mutta ei satanut. Maassa lojui tummanvihreä kahvikuppi. Koska kadulla oli hiljaista, kukaan ei voinut huomata kuppia. Aivan tyhjästä ilmestyi tumma hahmo, joka oli peittänyt itsensä sysimustaan kaapuun. Tumma hahmo huomasi kahvikupin maassa. Hän huomasi kupin olevan käyttämätön ja siinä oli vaaleanvihreitä lehtikuvioita. Kahvikupin sisällä oli lappu. Tumma hahmo otti sen käsiinsä ja huomasi lapun olevan kartta. Hän lähti kartta oppaanaan jatkamaan matkaa.

Matkan varrella oli kiinalainen ravintola, jossa oli terassi. Terassilla pelasi kaksi liikemiestä shakkia.
- Shakki! nuorempi liikemies huudahti.
- Ei ole, vanhempi liikemies sanoi ja siirsi mustan kuninkaansa turvaan. Tumma hahmo ei välittänyt koko asiasta vaan jatkoi matkaa. Viimein hän saapui kartan osoittamaan paikkaan. Hän seisoi synkän havumetsän edessä ja huomasi maassa saviruukun. Se oli erittäin taidokkaasti tehty ruukku, mutta silti se oli epämuodostunut. Kenties siksi se oli hylätty. Mutta mitä tumma hahmo löysikään ruukun sisältä? Lompakon täynnä rahaa ja pankkikortteja. Tumma hahmo ei pitänyt varastamisesta, joten hän päätti palauttaa lompakon omistajalleen henkilökortin tietojen perusteella. Matkalla hän käveli taas saman kiinalaisen ravintolan ohi. Liikemiehet saivat viimeinkin shakkipelinsä loppuun. Vanhempi voitti.
- Minä voin maksaa laskun, nuorempi liikemies sanoi ja alkoi etsiä taskustaan lompakkoa, mutta hän ei löytänyt sitä. Hän etsi kauhuissaan lompakkoa laukustaan, mutta ei löytänyt
sitä.
- Lompakkoni on varastettu! hän huusi kauhuissansa. Samalla tumma hahmo käveli hänen luokse ja ojensi lompakon hänelle.
- Kiitos kovasti! Ehdin jo säikähtää kuoliaaksi.
- Mistä löysit lompakkoni? nuori liikemies kysyi. Tumma hahmo katsoi vanhempaa liikemiestä.
- Hän varasti sen sinulta, hän sanoi synkästi. Kaikki katsoivat vanhempaa liikemiestä. Tumma hahmo tyrkkäsi kätensä liikemiehen naamaan ja veti naamion pois.
- Tunnen hänet! Hän on kaikkien aikojen rahavaras, Arto Varis! yksi tarjoilijoista huusi. Varas yritti hyökätä tumman hahmon kimppuun, mutta tumma hahmo oli nopeampi ja väänsi varkaan käden selän taakse. Tumma hahmo piti varkaan aisoissa siihen asti kun poliisit saapuivat pidättämään varkaan. Tumma hahmo jatkoi matkaansa. Hän oli livahtanut
matkoihinsa melkein heti sen jälkeen, kun poliisit saapuivat. Kaikki ihmettelivät minne tämä oli kadonnut.
- Maailma on outo. Vaikka yrittää kaikin tavoin parantaa sitä, se ei vaan riitä, tumma hahmo mietti ja katosi savuna ilmaan.
Leena Vasenius 15 v.

JOS VOISIN JÄÄDÄ TÄHÄN

SATEENKAARITAIKA

Jos haluat tehdä sateenkaaren tarvitset pensselin ja maalia, joilla maalaat taivasta.
Ada Palin 7 v.

HETKI

Astun metsänpolulle. Nenääni leijuu heti havupuiden tuoksu. Linnut laulavat, puut kahisevat tuulessa. Jostain kauempaa kuuluu veden lotinaa. Pusikossa risahtaa, polun poikki juoksee rusakko. Istun puiselle penkille, joen rantaan. Sorsat vaakkuvat ja kerjäävät leipää. Otan eväslaatikostani leivänpalan ja annan siitä osan sorsille. Kun olen juonut mehua jatkan matkaa. Sorsat seuraavat perässä siinä toivossa, että saisivat lisää leipää.
Noora Aspe 12 v.

PAINAJAINEN - OTE KIRISTYY

Kaikki näytti harmaalta ja vihreältä. Rakennukset puristuivat kiinni toisiinsa. Kuulin kuinka kädet katkeilivat ja luut rutisivat ihmisten jäädessä talojen väliin. Kiljunta puhkaisi tärykalvoni ja ihmiset syttyivät tuleen. Tulen loimu sokaisi silmäni, se vei minut ajassa taaksepäin.
- Voi Aino tule syliini lapseni, tule tänne! lirkutti pitkäkätinen hahmo.
- Tule tänne älä pelkää! Otin epävarman askeleen kohti pitkiä käsiä. Askeleeni tuntuivat haurailta ja hitailta. Kädet loittonivat ja rupesin parkumaan. Se kuulosti vauvan itkulta, olin vauva. Kuulin etäistä muminaa. Nopeasti ja raivokkaasti tummat kädet puristuivat ympärilleni ja raapivat valkoista ihoani. Ote kiristyi kiristymistään. Tunsin kuinka hauraat kylkiluuni katkeilivat ja hengitys salpaantui.
Anna Isoniemi, 16 v.

UNELMA - LÄMPÖÄ

Tunnen olevani aikuinen. Pieni tuulenvire käy hiuksiini. Askeleeni uppoavat asfalttiin kuin hiekkaan. Vesipisara tippuu lätäkköön. Näen siellä pumpulin pehmeitä pilviä ja iloisia ihmisiä. Puikkelehdin sulavasti heidän lävitsensä ja korjaan kampaustani. Käsi pysäyttää liikkeeni. Käännän hitaasti päätäni ja näen lempeän ihmisen. Hän hymyilee vaisusti ja lämpö täyttää mieleni. Laulan seireenien sanoilla ja ihminen ottaa kätensä pois hartialtani. Katselen kuinka hän katoaa auringon säteisiin. Valo häikäisee silmiäni ja lämpimät värit ryöppyävät eteeni. Lapsellisesti hyppelehdin niissä. Valkoisille vaatteilleni roiskuu punaista, keltaista, liilaa ja oranssia. Näytän ihan hipiltä, mutta hymyni ei hyydy.
Anna Isoniemi, 16 v.

SANAT - RUNOSTA RUNOKSI

Kauneimmat sadut ovat kulkeneet tähdissä ja kiertäneet maata satatuhatta vuotta muuttuneet tähdistä kukiksi sateina syntyneet. Jos satu onkin unelmaa, mitä ovat sanat?
Jenny Ahlblad 13 v.